Mikä viikko, onneksi on viikonloppu!

Eiköhän otsikko sano jo kaiken, onneksi on viikonloppu! Mä oon taas painanut extra paljon töitä ja käynyt koulussa (onneksi ensiviikolla meno jo tasaantuu), meidän neiti sai jonkun ihme pöpön päiväkodista ja joutui olemaan koko viikon, perjantaita poislukien kotona. Hyvin meni tämä pehmeälasku päiväkotiin... Oksentelua, kuumetta, kurkkukipua, nuhaa, yskää... Kävi niin meidän pientä reppanaa sääliksi. Huomattiin myös että hän ihan selvästi osoitti mieltään kun ei ole äitiä niin paljon näkynyt kun yleensä. No onneksi tästäkin ollaan jo selvitty ja isimies menee vielä neidin kanssa päiväkotiin maanantaina.

Viikkoon on kuitenkin mahtunut myös jotain kivaa, päästiin nimittäin hyvän ystäväni kanssa ulos syömään ilman lapsia. Käytiin ravintola Prestossa ja valehtelematta voin sanoa että söin varmasti elämäni maistuvimman äyriäisrisoton! Se oli siis jotain sanoinkuvailematonta... Vatsat täynnä hyvää ruokaa jatkettiin vielä iltaa vähän pidemmän kaavan mukaan, ja nyt jaksaa hyvin taas olla paras mahdollinen äiti ja avovaimo. Niin ja tietenkin tämä toi pientä luksusta arkeen.

Tulppaanikausi avattu <3

Mitä meille kuuluu?

Pitkän tauon jälkeen pääsin vihdoinkin taas kirjoittelemaan. Päivät ovat olleet aika hektisiä ja koneen kanssa istuminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä (paitsi koulujutuissa). Nyt kuitenkin löytyi sopiva hetki istua alas ja ottaa rennosti.

Meillä tosiaan on ollut menoa ja meininkiä viime aikoina. Mies jäi kuun alussa isyyslomalle ja mä sain vuorostani kokeilla miltä tuntuu yli 50 tuntinen työviikko. Huhhuh sanon minä...
Onneksi se oli vaan se yksi viikko, ja nämä tulevat viikot näyttävät hieman rauhallisemmilta.

Mulla alkoi alkuviikosta koulu, ja koulussa olen aina maanantai sekä tiistai iltaisin. Paljoa en osaa vielä koulusta sanoa kun tosiaan olen ollut vain kaksi iltaa siellä, mutta motivaatio opiskeluun on ainakin huipussaan!

Koulun lisäksi tulen tietenkin tekemään töitä. En täyttä viikkoa, mutta vaihtelevasti 15-25 tuntia viikossa. Miehen vuorotyön takia tulee meidän pikkuneidin päiväkotiin viemiset/hakemiset olemaan enimmäkseen mun hommia, ja onnekseni sain työkuviot järjestettyä sen mukaan. Onni on ymmärtäväinen ja joustava pomo!

Tosiaan, mun koulun alkaminen ei ollut ainoa iso asia tällä viikolla, vaan meidän neidin pehmeälasku päiväkotiin alkoi myös alkuviikosta. Siellä he ovat miehen kanssa käyneet jokapäivä leikkimässä tulevien päoväkotikavereiden kanssa. Ensi viikolla jatkuu vielä pehmeälasku ja neiti saakin silloin pärjätä ilman isäänsä pieniä hetkiä, ja sitä seuraavalla viikolla alkaakin oikea kunnon päiväkotiarki.

Semmoista meille. Nyt aijon kuitenkin sulkea koneen ja vaan nauttia. Ensimmäiset koulutehtävät on palautettu, meillä on koko viikonloppu edessä, eikä meillä ole MITÄÄN suunnitelmia!

Mitä odotan vuodelta 2018?

Joulu tuli ja meni - vuosi vaihtui. Uutta vuotta vietettiin rauhallisesti mun porukoilla hyvän ruoan, juoman ja seuran parissa.

Tulevalta vuodelta odotan paljon. Vihdoinkin voin sanoa (ja oikeasti tarkoittaa) uusi vuosi - uudet kujeet. Alla muutama isompi asia, mitä odotan vuodelta 2018!

Terveys - Haluan saada polveni vihdoinkin kuntoon! Kävin eilen fysioterapeutin vastaanotolla ja mun motivaatio saada polvi kuntoon on erittäin korkealla. Haluan vihdoinkin päästä treenaamaan samalla tavalla kun viime keväänä.
Tärkein asia mitä toivon yli kaiken on tietenkin se että kaikki läheiset sekä minä pysytään terveinä, tämä on se kaikista tärkein asia.

Muutto - Toivon, että päästäisiin muuttamaan isompaan asuntoon. Joko omaan tai vuokralle. Vaikka mahdutaankin vielä suht hyvin tänne meidän nykyiseen kotiin, olisi lisätila enemmän kuin tervetullut. 

Opiskelut - Toivon, tai ennemmin haluan että etenen reippaalla tahdilla opinnoissani. Tammikuussa selviää millä aikataululla mennään, ja toivon että saisin ison osan aikaisemmista opiskeluista/töistä luettua hyväksi. 

Parisuhde - Vaikka mun koulun, työn, miehen vuorotyön sekä neidin hoitoajat tulevat tuottamaan paljon päänvaivaa, toivon että saadaan viettää enemmän yhteistä aikaa miehen kanssa. Yhdet treffit/kuukausi voisi olla hyvä tavoite? 

Ystävät - Odotan kivoja tyttöjen iltoja. Hyvää ruokaa ja juomaa, maailman parantamista, lauluiltoja,  tarvitseeko mun sanoa enempää? 

Mahdollisesti raskaus - tästä asiasta en ole vielä 100 prosenttisen varma. Jos meille vielä toinen lapsi  suodaan, toivoisin alle kolmen vuoden ikäeroa. Tulevat opiskelut sekä nykyinen asumismuoto kuitenkin tuovat hieman kapuloita rattaisiin. Mulla on jo nyt tuleva - menevä vauvakuume, ja uskon että kun neiti lähestyy kolmen vuoden ikää alkaa hänkin olemaan "valmis" isosiskoksi. 

Tervetuloa vuosi 2018! Pliis, kohtelethan meitä hyvin?

Hyvää joulua!

Kinkku on paistettu sekä kuorrutettu, karjalanpiirakat, lihapullat paistettu, sisäpaisti uunissa. Itseasiassa kaikki ruoat valmistettu ja herkut leivottu. Glögiä, herkkuja, kynttilöitä, nautiskelua. Siitä on mun ilta tehty. Huomenna on vihdoinkin kauan odotettu jouluaatto ja meidän perheen 4 päivän joulunvietto voi alkaa.

HYVÄÄ JOULUA! <3

Historian surkeinlaatuisin kuva, mutta menkööt!

Dagikseen tutustuminen

Tänään oli se päivä, kun käytiin ensimmäistä kertaa moikkaamassa tulevia dagiskavereita ja lastentarhanopettajia. Mulla on vähän semmonen fiilis että dagiksesta pois lähteminen iltapäivisin tulee olemaan se suurempi ongelma joka tuottaa pahaa mieltä (neidille siis) kun se että hänet viedään aamulla sinne. Aivan tajuton huuto alkoi kun jouduttiin keskeyttämään leikit ja suunnattiin kotiin. Mukavaa ainakin nähdä että neiti tykkäsi.
Itsekin sain oikein hyvän kuvan jo näin alkuun, ja hyvillä mielillä lähetän miehen ja Milan sinne tammikuussa tutustumaan paikkaan vielä paremmin. Neidin kaksi toveria on samassa päiväkodissa, ja toinen jopa samassa ryhmässä, joten tuttujakin löytyy.

Jos totta puhutaan, Milan dagiksen aloittaminen ei ole tuntunut yhtään pahalta - ainakaan vielä. Musta on kiva että hän pääsee oman ikäistensä seuraan, ja uskon että hän tulee oppimaan päiväkodissa paljon enemmän kuin jos olisi minun kanssa kotona.

Kotona oleminen on ollut ihanaa, mutta kyllä mä odotan tätä ihan normaalia arkea. Stressaavaa tämä tulee varmasti olemaan, ja tiedän että tulen varmasti yliväsyneenä opiskelijana - työntekijänä - äitinä vielä kaipaamaan tätä kiireetöntä elämää.

Milan fafa toi tiistaina dagisrepun meille, ja onhan tämä aivan i h a n a!

Sitruuna - valkosuklaafudge

Mä rakastan leipomista. Tai siis helppoa leipomista, missä ei tarvitse liikaa käyttää aivojaan eikä leivonnaisen tarvitse olla mitenkään näyttävä. Törmäsin pari päivää sitten sitruuna-valkosuklaafudge reseptiin, ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Oma muunneltu resepti;

30kpl väiski vemmelsääri vaahtokarkkia

50g voita

2dl sokeria

1dl vispikermaa

3rkl sitruunamehua sekä sitruunankuorta koristeluun

1levy pandan valkosuklaata

Kiehauta vaahtokarkit, voi, sokeri ja kerma keskenään kokoajan sekoittaen. Kun kaikki vaahtokarkit ovat sulaneet ja sekoitus "kuplii" lisää sitruunamehu. Anna vielä kiehua hiljalleen muutama minuutti välillä sekoittaen. Ota seos pois liedeltä, lisää suklaa seokseen ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Kaada seos vuokaan, koristele sitruunankuorella, anna jäähtyä hetken ja laita sitten jääkaappiin. Leikkaa paloiksi ja nauti!

Itsenäisyyspäivä

Paljon onnea Suomi, 100v! Suomen merkkipäivää ollaan vietetty rauhallisesti. Aamupäivällä ulkoiltiin naapureiden kanssa, iltapäivällä leivottiin pipareita ja alkuillasta lähdettiin pienimuotoisiin itsenäisyyspäivä juhliin. Tultiin neidin kanssa hyvissä ajoin kotiin ja loppuillan olenkin viettänyt juustotarjottimen, glögin ja tietysti linnanjuhlien parissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!