keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivä


Paljon onnea Suomi, 100v! Suomen merkkipäivää ollaan vietetty rauhallisesti. Aamupäivällä ulkoiltiin naapureiden kanssa, iltapäivällä leivottiin pipareita ja alkuillasta lähdettiin pienimuotoisiin itsenäisyyspäivä juhliin. Tultiin neidin kanssa hyvissä ajoin kotiin ja loppuillan olenkin viettänyt juustotarjottimen, glögin ja tietysti linnanjuhlien parissa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

perjantai 1. joulukuuta 2017

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Vuoden vaihteen jälkeen meitä odottaa ihan uusi arki. Mies jää muutaman viikon isyyslomalle, jonka yhteydessä he käyvät Milan kanssa tutustumassa päiväkotiin. Mä ehdin viikon verran tehdä töitä ennen kuin mulla alkaa opinnot. Aloitan lähihoitaja opinnot, suuntautumisena suunterveydenhuolto - eli hammashoitaja. 
Hain myös ammattikorkeakouluun suuhygienistiksi, mutta jouduin tyytymään varasijaan seitsemän. Mikä ei kyllä ole mielestäni yhtään huono saavutus.

Syy miksi hain tälle alalle ja miksi valitsen juuri kyseisen suuntautumisen on a. koska se kiinnostaa mua ja b. normaalit työajat. En halua enää olla ravintola-alalla yömyöhään ja viikonloppusin töissä, vaan ne ajat haluan viettää perheeni kanssa.

Tämän lisäksi aloitin viimeviikolla uudessa työpaikassa. Sain hoito-alalta töitä, ja mikä parasta, työmatka kestää kävellen vain v i i s i(!) minuuttia. Tämä työ on kivaa ja viihdyn tosi hyvin (tai näiden parin vuoron perusteella fiilikset on vain ja ainoastaan positiiviset). Miinuksia tässä työpaikassa kuitenkin on se, että meillä ei ole aamuvuoroja, vaan työvuorot on joko 13/14-20 tai 20-9.00. Eli juuri näitä yövuoroja mitä en haluaisi tehdä. Tietysti jotain pieniä pätkävuorojakin voi olla silloin tällöin. 

Fakta on kuitenkin se että jos halutaan edes jotenkin pärjätä taloudellisesti on mun pakko tehdä myös töitä opintojen ohella. Ilta - sekä monimuoto opinnot, haastavat työajat sekä miehen vuorotyö kuulostavat mahdottomalta yhtälöltä, ja mua stressaa ja ahdistaa jo nyt miten saadaan palapeli koottua. Mä haluun yleensä pärjätä itse enkä mielelläni pyydä paljon apua enkä halua häiritä muita.  Mutta nyt on asenteen muututtava. Me tullaan tarvitsemaan tosi paljon apua sekä tukea mun ja miehen perheiltä.

Olen tosi onnellinen mun opiskelupaikasta, mutta jos rehellisiä ollaan pelottaa mua ihan hirveesti se miten tullaan ikinä selviämään tästä. Helpotusta tuo tietenkin miehen isyysloma heti tammikuussa, sekä loput isyyslomasta plus talviloma huhtikuussa. Eli mies on silloin neljä viikkoa kotona, mikä tuo tietenkin mulle mahdollisuuden tienata koulun ohella enemmän rahaa neljän viikon ajan.

Mä yritän mennä sillä fiiliksellä että kaikki järjestyy, mutta rankkaa tämä tulee varmasti olemaan. En mä kyllä muuta olettanutkaan, mutta nyt kun on mustaa valkoisella iskee muhun järjetön pakokauhu.

Tämmöisiä fiiliksiä ja sekasorto tekstiä tällä kertaa, hyvää viikonloppua!

maanantai 27. marraskuuta 2017

Viikonloppuraportti

Viikonloppu oli ja meni, ja musta tuntuu ettei ehditty tehdä paljoakaan. Perjantaina mies ja Mila olivat miehen äidin luona samaan aikaan kun mä olin töissä. Lauantaina löhöiltiin päivä kotona (mikä harmittaa kun huomasin että vpk:lla oli avoimet ovet) ja illalla suuntasin pikkujouluihin.

Eilinen olo oli niin pöhnäinen ja väsynyt, joten päivän agendaan kuului vaan noutoruoan mussuttamista ja sohvalla löhöilyä. Niin ja käytiin me siskon kanssa hakemassa joulukuusi kellarista. Miehen vastusteluista huolimatta päätin laittaa kuusen jo nyt paikalleen. Kuusi tuo ihanasti valoa ja luo tunnelmaa, mutta aijestas miten tuo meidän neiti tykkää repiä pallot irti kuusesta... Saa nähdä milloin hän oppii ettei niihin saa koskea, vai oppiiko ollenkaan.

Onneksi meillä on tänään iltapäivälle puuhaa, sillä mulla on ollut tosi huono päivä. Mitään ei ole sattunut, mutta 9 tunnin yöunien jälkeen olen kuitenkin ollut väsynyt ja kiukkuinen, sekä neiti astetta rajumpi ilmaisemaan mielipiteensä. Hyvä siis että lähdetään päikkäreiden jälkeen kyläilemään.



maanantai 13. marraskuuta 2017

Nyt loppu!

Nimittäin tämä jatkuva mässäily ja sohvalla makoilu. Olen aiemmin kertonut että mulla meni kesällä polvi ja siitä lähtien mun polvella on ollut sekä hyviä että huonoja päiviä. Siitä syystä liikunta on jäänyt melkein kokonaan. Nyt kun on ollut kaiken maailman pänttäämistä ja pääsykokeita olen antanut itselleni luvan herkutella keskellä viikkoa, ja kaikki varmaan arvaa mihin tämä liikkumattomuus&mässäily kombo johtaa. Kyllä, väsymykseen, turvotukseen, ylipäätänsä huonoon vointiin. En suoraan sanottuna edes ymmärrä itseäni, miksi mä edes yritän sanoa itselleni että jaksan opiskella paremmin pullan voimalla. Mitäs sitten kun tammikuussa alkaa opinnot, eihän jatkuva pullan mässäily johda muuhun kun pahaan oloon.

Viikonloppuna tuli mässäiltyä niin paljon kaikkea turhaa että oikein hävettää. Vatsa oli kipeä ja tämä turvotus sekä pöhnäsyys viikonlopun jäljiltä on sietämätön. En ymmärrä miksi pitää vajota näin alas ennenkuin ottaa itseään niskasta kiinni. Mun onnekseni painoa ei ole tullut juuri ollenkaan, mutta kyllähän sen tuntee kun syö epäterveellisesti eikä liiku.
Niinpä päätin laittaa uuden treeniohjelman tilaukseen. Viimeksi tilasin fitverstaalta after pregnancy ohjelmapaketin ja se toimi mulla erittäin hyvin, joten päätin tälläkin kertaa luottaa heihin. Treeniohjelma jonka tilasin keskittyy eniten keskivartaloon ja odotan nyt jo innolla iltaa että pääsen ensimmäisen treenin kimppuun! Joudun aluksi tietenkin ottamaan hieman rauhallisemmin koska en vielä tiedä miten polvi reagoi, mutta toivon yli kaiken että polvi sekä muu kroppa pysyy ehjänä.

Mahtia maanantaita!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Pääsykokeet, murtunut varvas, askartelua...

Huhheijjaa mikä viikko takana. Maanantai oli yhtä tapaamista poislukien täysi floppi - yhdeksän tunnin päivystysreissu ja murtunut varvas varmaan kertoo tarpeeksi. Keskiviikko ja torstai  olivat pääsykoetta täynnä ja tänään on metsästetty sekä askarreltu isänpäivä lahjat isille, mofalle ja fafalle.
Tuli taas todistettua että mä en kyllä ole mitenkään luova tapaus, mutta ajatus on tärkein eikö vaan?

Mulla tosiaan oli eilen ja toissapäivänä pääsykokeet ammattikorkeaan, ja voin ihan suoraan sanoa että tuskin olen yksi niistä kahdestakymmenestäviidestä joka pääsee opiskelemaan. Koe ei mennyt ihan päin metsää, mutta uskon että siellä on monta muuta jotka menestyivät mua paremmin. Onneksi mulla jo on varma opiskelupaikka, josta ei ole muutakun hyötyä kun seuraavan kerran päätän hakea.

Askartelun lisäksi leivottiin tänään pikkuneidin kanssa vuoden ekat piparit. Ai että mulla on ollu ikävä piparkakkutaikinaa, haha!
Huomenna olisi luvassa isänpäivä illallinen suurperheen kesken, ihanaa nähdä kaikkia taas pienen tauon jälkeen. Sunnuntaina juhlitaankin kolmistaan ihan kotona vaan meidän isukkia <3 Hyvää viikonloppua!


Vuoden ekat piparit! Ja muumia tietty!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Asiat järjestyy

Niin se vaan on että asiat järjestyy aina tavalla tai toisella. Meidän postilaatikosta tippui menneellä viikolla kaksi hyvää asiaa: 1. me saatiin Milalle päiväkotipaikka 2. mä pääsin opiskelemaan!

Voi tätä onnellisuuden tunnetta. Vihdoinkin alkaa tuntumaan siltä että aletaan saamaan palapeli koottua kevättä varten. Mulla tosin on tulevalla viikolla vielä ammattikorkean pääsykokeet, mutta nyt mulla on ainakin varma opiskelupaikka samalta alalta jos ei amk:sta tärppää. Joskus tulevaisuudessa voin sitten lukea itseni "ylöspäin" kun olen saanut kunnolla työkokemusta kyseiseltä alalta.

Mä olen niin innoissani! Tämä jatkuva stressi on painanut mieltä jo pidemmän aikaa, mutta eilen kun avasin koulusta tulleen kirjeen tuntui siltä että iso kivi vierähti sydämmeltä. Rahallisesti elämä tulee tietenkin olemaan hieman tiukempaa, mutta kyllä tämä tästä.  Vielä viimeiset pänttäämiset keskiviikon kokeita varten ja sitten aijon hemmotella itseäni ja perhettäni. Se me ollaan ansaittu.

Vai mitä että kahvi maistuu paremmalta nätistä kupista? 

perjantai 27. lokakuuta 2017

Mikä fiilis!

Mikä perjantai-fiilis! Soveltuvuuskoe on vihdoinkin ohi, enää pääsykokeet jäljellä. Yhtään en uskalla arvailla miten meni, mutta ohi on! Tätä juhlistettiinkin myöhäisellä sushi lounaalla jonka kävin hakemassa kotimatkalla. Mä en ikinä ole hirveästi pitänyt sushista, mutta tämä viikko mua on vaivannut hirveä sushi himo. Ja onhan sitä aina välillä kiva syödä (lue: kun hermot kestää).

Huomenna pääsen vähän tuulettumaan ystävien kanssa. Tätä viikonloppua onkin odotettu ja kauan! Kivaa vihdoinkin päästä juomaan vähän viiniä ja laittautumaan oikein kunnolla. Mahtavaa viikonloppua!