perjantai 30. joulukuuta 2016

Mitä tulevaisuudessa?

Voi apua mikä paniikki ja ahdistus muhun iski eilen. Milalle tuli tapaninpäivänä "jo" kolme kuukautta täyteen, eilen sitten jotenkin aloin miettimän että seuraavaksi hänestä tuleekin jo sen neljä kuukautta ja muhun iski hirveä ahdistus että mun äitiyslomaa on jäljellä enää puoli vuotta.

Siis kyllä, onhan puoli vuotta pitkä aika, mutta mun pitää pikkuhiljaa tehdä päätöksiä mitä haluan tehdä ensi syksynä. Haluanko jatkaa töitä ravintola-alalla vai tarhatätinä? Vai haluanko opiskella itselleni ihan uuden ammatin? Ja jos haluan opiskelemaan, tulen sen tekemään oppisopimuksella, sillä se on tapa jolla opin parhaiten. Siitä saan myös enemmän rahaa joten meidän unelma oman kodin ostamisesta 2018 vuoden aikana on enemmän mahdollinen.
Kaikki myös riippuu siitä miten saadaan Milan hoito järjestettyä. Mä en nimittäin missään tapauksessa haluaisi laittaa häntä vielä syksyllä päiväkotiin, sen aika on vasta tammikuussa 2018.

Mua ahdistaa ihan suunnattomasti kun en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai mitä mä edes haluan tehdä. Mun olisi pikkuhiljaa pakko tehdä jotain päätöksiä, että voin alkaa järjestelemään asioita.
Mun on myös pakko nyt nauttia ja ottaa kaikki ilo irti jokaisesta päivästä kun saan olla kotona tämän pikku höpöttäjän kanssa. Vaikka puoli vuotta on pitkä aika, niin menee se loppujen lopuksi niin nopeasti.


Joulu 2016

Nyt on joulu 2016 vietetty. Joulu meni hyvin ja nopeasti. Tai suurimmaksi osaksi hyvin, olin itse flunssainen päivät ennen joulua ja Mila vilustui sitten ihan kunnolla jouluaattona/päivänä, joten istuttiin joulupäivän iltana jorvin pävystyksessä kun Mila ei jaksanut enää syödä kunnolla. Onneksi labrakokeissa ei löytynyt mitään joten ihan normi flunssalla selvittiin. Luulin ja toivoin että flunssat olisi nyt selätetty, mutta nyt meille kaikille kolmelle on iskenyt/jatkunut hirveä nuha ja Mila röhisee meistä eniten. Taitaa meidän uusivuosi jäädä ihan kotona hengailuksi.

Mutta joulusta, käytiin aattona miehen äidin luona syömässä ja vaihtamassa lahjoja ja iltapäivällä mun perhe tuli meille viettämään loppu aattoa. Tapaninpäivänä uskallettiin lähteä viettämään joulua vielä meidän suurperheen kanssa lapohjaan, kun Milan vointi oli jo parempi. 


Lahjoja saatiin taas sen verran että ollaan vissiin oltu tänäkin vuonna tosi kilttejä. Mila sai mm. ison kasan ihania vaatteita, pari purulelua, helistimiä, kananmuna radan, muumi kylpyleluja, rahaa ja kaikkea muuta ihanaa. Miehen kanssa saatiin iittala astioita, villeroy&bochia, vaatteita, lakanoita, muumimukeja(<3), VIINIKAAPPI(!), baaritarvikkeita tuoksukynttilöitä ja paljon muuta. 




Huomenna onkin jo uudenvuoden aatto. Mies on töissä joten suunnitelmissa oli että lähdettäisiin Milan kanssa kyläilemään, mutta niinkuin jo mainitsin taitaa suunnitelmat muuttua jos ei Milan sekä minun vointi parane huomiseen mennessä. 

Pakko sanoa että vaikka joulu on ihanaa aikaa ja sitä odottaa joka vuosi kuin kuuta nousevaa, niin olen taas niin kyllästynyt meidän joulukoristeisiin, erityisesti joulukuuseen, eli saa nähdä miten kauan se enää saa seistä esillä meidän olohuoneessa. Joka vuosi sama juttu :)

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulu ja tulevaisuus

Ihan oikeasti, mihin tämä aika menee? Joo tiedän että jankkaan taas siitä miten aika menee nopeasti mutta apua se menee oikeasti ihan liian nopeasti! Mä en kertakaikkiaan pysy mukana, äskenhän oli vasta maanantai ja mä innoissani odotin keskiviikkoa ja tyttöjeniltaa?

Tasan viikon päästä on jouluaatto ja onneksi on enään yksi lahja jota en ole saanut ostettua, ei siis tarvitse lahjojen suhteen stressata. Sen sijaan stressaankin sitä että joulu on oikeasti jo viikon päästä, mikä tarkoittaa että se myös on kohta ohi. Joulua olen odottanut jo useamman kuukauden ja melkein ahdistaa ajatella että se kohta on ohi ja koittaa uusi vuosi. Onneksi me juhlitaan joulua kaksi kertaa, ensin 24 ja sitten 26 päivä. Eli voisi sanoa että meillä on se ihanan jännä joulufiilis 23-27.12 :)

Tosiaan, kohta vaihtuu vuosi. Tämä vuosi on kyllä ehdottomasti paras vuosi. Ylläriksi tein tammikuussa positiivisen raskaustestin ja ihana pienokaisemme syntyi syyskuussa. Ensimmäinen raskaus, synnytys sekä äitiysloma. Parasta.
Sain myös kokeilla puolen vuoden ajan ihan eri alaa kun mihin olin tottunut ja huomasin miten paljon paremmin voin kun mulla oli selkeät päivärytmit ja työajat 7-17 välillä.

Mua jännittää hirveästi mitä vuosi 2017 tuo tullessaan. Miten Mila kasvaa ja kehittyy. Mitä mä lähden syksyllä tekemään. Töihin vai opiskelemaan? Vai työn kautta opiskelemaan? Onneksi mulla on vielä aikaa miettiä tulevaisuutta. Vaikka aika menee kyllä sen verran nopeasti eli mitä nopeammin saisin päätökset tehtyä niin sen parempi.

No, juhlitaan ja nautitaan nyt ensin joulusta ja uudestavuodesta ja mietitään sen jälkeen tulevaisuutta.

Hyvää viikonloppua <3 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Tänään ei ole kiire mihinkään

Viikonloppu takana ja jälleen maanantai. Takana on ihanan rento viikonloppu. Oltiin Milan kanssa lauantaina kahvilla ystävien kanssa ja mulla on nyt vihdoinkin ensimmäinen julkinen imetys hoidettu, eikä mitään haloota syntynyt. En kyllä tiedä edes että miksi olisi, ehkä mä olen vaan stressannut ja lukenut kauhutarinoita julkisesta imetyksestä. 
Lauantaina leivoin myös ehkä maailman parasta(lue helpointa) suklaafudgea, sen tekemiseen meni semmoinen n. 5 minuuttia. Juuri sopiva aika mulle. 

Eilen mä kävin hakemassa vähän lisää joulufiilistä kauneimmat joululaulut tapahtumassa. Ensimmäinen vuosi kun sinne pääsin. 

Tänään me ei aijota tehdä Milan kanssa muuta kun makoilla sohvalla, viime viikolla oli joka päivälle jotain sovittua joten tämä löhöily tulee kyllä tarpeeseen. Nyt mä juon nopeasti mun kahvin loppuun ennenkuin neitokainen herää päikkäreiltään

Hyvää alkanutta viikkoa <3

torstai 8. joulukuuta 2016

Äitiys

Olen nyt ollut äiti vajaa kolme kuukautta. Tänä aikana olen oppinut, ihmetellyt ja ennen kaikkea rakastanut. Tämä aika on ollut ihan parasta.

Nyt äitiyden aikana olen huomannut miten paljon erilaisia äitejä meitä on. Miten kukin haluaa omaa lastansa kasvattaa. Olen myös huomannut miten paljon riitaa voi lasten kasvatus saada aikaan.

Täysimetys, osittaisimetys vai korvike? Aloittaako kiinteät neljän kuukauden kohdalla vai siirtyäkkö suoraan sormiruokailuun kuuden kuukauden paikkeilla? Mihin suuntaan laittaa turvaistuin? Kantoreppu vai kantoliina?

Ai että, näitä riidanaiheita on monia... Suoraan sanottuna mua ihan naurattaa miten jotkut äidit voi vetää herneen nenään jos joku tekee täysin erilailla. Ei ole olemassa yhtä oikeaa, kaikki tekevät niin kuin parhaaksi näkee.

En ymmärrä miksi näistä asioista edes voi tai jaksaa riidellä. Tai miten jotkut on heti tuomitsemassa kun tekee erilailla. Mun mielestä meidän äitien pitäisi tukea toisiamme, koska vaikka äitiys on parasta maailmassa niin on se välillä niin rankkaa. Kun vauva huutaa nälkäänsä mutta on niin väsynyt ettei jaksa edes kunnolla syödä ja joudut vain purra huulta sekä pysyä tyynenä ettei vauva hermostuisi vielä enemmän, sillon sitä kaipaa muitten tukea. Vain äiti voi tietää miten pahalta se tuntuu.

Me ollaan kaikki ihan parhaita äitejä meidän pikkuisille, ihan sama saako he äidinmaitoa, korviketta tai molempia, kannetaanko me heitä liinassa tai repussa.

Olen puhunut, amen :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Nopeat kuulumiset

Voi vitsi että menee aika taas nopeasti. Miten musta tuntuu että päivät menee niin paljon nopeammin kuin ennen? onko se tämä pimeys vai se että meillä on pieni ihana prinsessa joka täyttää meidän päivät?

Tämä viikko on sisältänyt siivoamista, itsenäisyyspäivän juhlintaa, leipomista, mammatreffejä ja uuden treeniohjelman aloittelua. Ja nyt on vasta keskiviikko!
Vielä on tälle viikolle tiedossa mm. lisää mammatreffejä, lisää treeniä, neuvolaa, kauneimmat joululaulut tapahtuma jne. No, aika rientää kun on hauskaa.

Meillä on siis tällä viikolla joka päivälle ohjelmaa. Vähän ehkä kaduttaa että olen täyttänyt tämän viikon ihan kokonaan, mutta onneksi melkein kaikki ohjelma on pelkkää hauskanpitoa. Ehtii sitä myöhemminkin ottaa iisisti.

Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä ostaa loput joululahjatkin. Sen homman taidan siirtää ensiviikolle. Ensiviikolla on muutenkin taas hauskaa ohjelmaa tiedossa, mammatreffien sekä urheilun lisäksi menen tekemään jotain ei niin urheilullista, lähden viettämään tyttöjeniltaa.

Välillä mä mietin että miten ihmeessä mä ennen sain kalenterin näin täyteen ohjelmaa, kunnes tajuan että enhän mä muuta tehnyt kun töitä ja ystäviä en hirveästi ehtinyt tavata, saatika tehdä mitään muutakaan hauskaa vapaa-ajalla kun kerätä voimia taas seuraavaa työpäivää varten. On tämä äitiysloma ihanaa aikaa <3

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kiitollinen siunattu onnellinen

Miten kiitollinen ja onnellinen voikaan ihminen olla? Viimeksi tänään olen vain miettinyt miten hyvin mulla on asiat. Mulla on maailman ihanin perhe, mies, lapsi, ystävät. Katto pään päällä ja asiat muutenkin hyvin. Saan olla kotona tyttäreni kanssa. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta.


Mä en tiedä mistä mulle tuli tämä mieleen, voisko olla jouluaika? en tosissani tiedä, mutta hyvä että tuli. Kaikkea ei saa ottaa itsestäänselvyytenä.
Mä rakastan yli kaiken mun pikkusta joka tällä hetkellä tuhisee makuuhuoneessa pinnasängyssään, mä rakastan yli kaiken mun miestä joka raataa töissä yömyöhään. 

Tänään mä olen myös ollut ekstra kiitollinen siitä että päästiin Milan ja mun siskon kanssa hengissä pois sellosta, ai auta armias mikä väentungos :D sekä siitä että Mila antaa mun melkein aina juoda mun päivittäisen lattemacchiaton LÄMPIMÄNÄ! 


Tämä oli vähän tämmönen meilläonkaikkiparemminkuinhyvin postaus, mutta sallittakoon tämän kerran. Nyt mä aijon jatkaa mun lauantai-illan viettoa, vähän brunbergin suklaatryffeliä(nyt on lauantai eli ihan sallittua), glögiä, sohva, kynttilät ja haluatko miljonääriksi.

Ihanaa viikonloppua <3

torstai 1. joulukuuta 2016

Mamma kuntoon

Niin kuin olen jo aiemmin kertonut, haluan päästä hyvään kuntoon raskauden jälkeen. Mitään fitnesskuntoa en todellakaan ole tavoittelemassa, vaan haluan vaan saada extra kilot pois, kiinteytyä ja ennen kaikkea voida hyvin. Raskauskiloista pääsin aika helposti eroon, mutta muutama extrakilo löytyy kyllä edelleen.
Tällä hetkellä liikun seuraavasti;


  • Tunnin reipas vaunukävely että hiki tulee pintaan 5-8 kertaa viikossa
  • Juoksulenkki 2-3 kertaa viikossa
  • Kahvakuula/painoliivi treenit kotona 2-3 kertaa viikossa


Tuossa on jo viikossa jonkin verran liikuntaa, mutta tuloksia haluaisin saada nopeammin. Siksi laitoinkin tilaukseen fitverstaan After pregnancy treeni- sekä ruokaohjelman. Ruokaohjelma ei kyllä hirveästi poikkea tämän hetkisestä ruokavaliostani, vähän enemmän ja useammin pitäsi vaan oppia syömään.
Treeniohjelmaa en valitettavasti ole vielä päässyt kokeilemaan sillä en uskalla ennenkuin multa on katsottu vastalihasten tilanne. En halua että mulle jää mitään pysyviä vammoja jonka takia joutuisin veitsen alle joskus tulevaisuudessa. Harmittaa kyllä hirveästi, sillä joka kerta kun nyt olen käynyt neuvolan lääkärikäynneillä olen unohtanut kysästä asiasta.

Nyt toivonkin että saisin pikaisesti uuden ajan lääkärille, tai sitten jopa ihan fysioterapeutille joka osaisi katsoa vatsalihasten erkauman, sillä tämä mamma haluaa kuntoon!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Viikonloppu

Taas on yksi viikko mennyt hujauksessa ohi ja tänään on jälleen maanantai ja paluu vauva-arkeen ja treenien pariin. Tänään olikin vuorossa viharakkaussuhde treenin vuoro, nimittäin kyykyt!
Meidän neiti ei kyllä ole päästänyt äitiä helpolla tänään ja meinasi treenikin loppua suht lyhyeen. Mikään ei näytä kelpaavan ja tissillä huudetaan 5 minuutin jälkeen...

Viikonlopun pikkujoulut on nyt juhlitta ja ai että meillä oli hauskaa! Neiti ja iskä olivat tietenkin pärjänneet paremmin kuin hyvin ja mies oikein ihmetteli ja nosti hattua miten jaksan yöllä herätä 3-5 tunnin välein imettämään sekä vielä nukahdan uudelleen sen jälkeen. Oliskohan hormooneilla jotain asiaa tähän?

Mua oikein harmittaa että nyt on molemmat viikonloput juhlittu joita odotin, eli nämä kyseiset pikkujoulut ja Milan ristiäiset. Jäi jotenkin tyhjä sekä haikea fiilis. Odotin molempia pari kuukautta ja se odotus toi ihan erilaisen fiiliksen synkkiin syksyn päiviin.

Vaikka rakastankin meidän tyttöä yli kaiken ja kotona olemista hänen kanssaan niin tarvitsen kyllä jotain mitä odottaa, arjen jaksaa niin paljon paremmin. Varsinkin nyt pimeään vuodenaikaan. Pitää siis pikimmiten lyödä lukkoon joku päivämäärä tyttöjen illalle.

Joku voi järkyttyä siitä että olisin taas valmis lähtemään ulos ja jättämään Milan kotiin isin kanssa, mutta ihan yhtä paljon lapsi tarvii aikaa isänsä kanssa. Sekä mielestäni se että kerran kuussa käy ystävien kanssa vähän tanssimassa ei haittaa ketään.



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Väsynyt mamma

Tämä mamma on kyllä tänään niin väsynyt. Meidän Mila nimittäin päätti nukahtaa vasta NELJÄLTÄ yöllä... En tajua miten niin pääsi käymään. Hän ei nukkunut päivällä normaalia pidempiä päikkäreitä tai ollut itkuinen tai mitään, hän ei kertakaikkiaan vaan nukahtanut.
Illalla mentiin saman kaavan mukaan niinkuin joka ilta, n. klo 19 iltapesut ja yökkäri päälle, valot himmennetään ja telkkari hiljaiselle, viimeinen ruokinta juuri ennen kun laitan hänet sänkyyn eli 20-21 välillä, mutta eilen hän ei vaan nukahtanut millään, pööpöili vaan sängyssä ja vähän väliä sain käydä laittamassa tutin uudestaan suuhun.

Vähän alkoi mietityttämään miten hän jaksoi olla hereillä melkein yhdeksän tuntiä putkeen pari viiden minuutin pätkiä lukuunottamatta, jolloin hän taisi torkahtaa.
Aamulla hän kyllä nukkui 10.30 asti, eli saatiin me jonkin verran nukuttua, mutta mä olen tottunut nukkumaan sen yhdeksän tuntia per yö. No, toivottavasti tämä viimeöinen ei tule tavaksi!

Vaikka viimeyö olikin hieman surkea sain kuitenkin raahattua meidät tunnin vaunulenkille vaikka ilma oli ja on edelleen mitä masentavin, sekä tein oikein reippaan yläkroppa treenin siihen lisäksi. Siitä olen ylpeä!

Tämän ja parin santsikupin avulla luulen jaksavani loppupäivän

tiistai 22. marraskuuta 2016

Joulu on taas

Arvatkaapa mitä, mä sain vihdoinkin (vaadin) ottaa joulukoristeet esille! Voi tätä onnea! Eli eilen laitoin joulukuusen pystyyn ja laitoin pari muuta joulukoristetta esille samalla kun tanssalehdin mun lempparijoulubiisien tahtiin <3


Haluan yleensä ottaa joulukoristeet esille suht ajoissa, koska yleensä haluan ne aika nopeasti joulun jälkeen myös pois. Aloitan melkein heti kevään odottelua joulun ja uudenvuoden jälkeen.


Mä oon jotenkin niin superduper innostunut joulusta tänä vuonna, varmaan siksi koska ei tarvitse uurastella töissä niin kuin aiempina vuosina niin kuin jo aikaisemmin kerroinkin, sekä siksi että meillä on ihan oma pikku Mila-tonttu tänä vuonna.


Olen kyllä niin kauan kuin muistan ollut jouluihminen, ja olen vieläkin niin kuin pikkulapsi kun pääsen avaamaan lahjoja. En nyt kuitenkaan tarkoita että lahjat olisi SE juttu jouluna, mutta tottakai lahjoja on aina kiva saada ;) Lähinnä mä niin nautin siitä joulun odotuksesta, jouluruuasta, meidän perheen/perheiden jouluperinteistä sekä yhdessäolosta. Vaikka mies ei niin jouluihminen olekkaan niin toivon että saan tartutettua tämän mun jouluinnostuksen meidän nykyiselle lapselle sekä ehkä tulevillekkin <3

Tätä mun jouluintoa tuskin auttaa se että olen viikonloppuna menossa pikkujoulu synttärijuhliin. Tämä mamma on kyllä niin innoissaan!  Pääsee vihdoinkin vähän tuulettumaan ja saa laittautua vähän enemmänkin jo toista viikonloppua putkeen. Pikku-Mila jää isin kanssa kotiin, tai mitä ikinä tekevätkään, ihan hyvä että hekin saavat vähän enemmän kahdenkeskistä aikaa :)

Ristiäiset

Lauantaina vietettiin vihdoinkin meidän pikkuprinsessan ristiäisiä Kauniaisten kirkossa. 

Nimekseen hän sai Mila Maria Elisabeth

Juhlat olivat tosi onnistuneet ja pikkuinen ärähti ainoastaan pari kertaa kahvitilaisuuden aikana.Vaikka meidän ei itse tarvinnut paljoa tehdäkkään olen silti todella helpottunut että juhlat ovat ohi. 


Tarjoilusta vastasi hyvä ystäväni joka hoiti makean puolen, sekä äitipuoleni joka teki voileipäkakut, suuri kiitos heille! Tarjoilut olivat juuri eikä melkein semmoiset kun toivottiin.


Kastekimpun tilasin Ihana Kukkanen kukkaliikkeestä ja siitä tuli vielä hienompi kun osasin edes toivoa! Idean tähän kimppuun sain jostain blogista jota en valitettavasti enää muista..
Olin vannonut etten halua mitää ällösöpöpinkkiä ristiäisiin, mutta nämä hennon vaaleanpunaiset ruusut sekä ylhäällä olevat kakut ja piparit olivat juuri sopivia mun makuun ;)


 


Niin kuin aiemmin sanoin, olen tosi helpottunut että juhlat olivat onnistuneet ja nyt ohi. Stressasin hirveästi tuleeko kaikki keskenään toimeen ja osaako jotkut käyttäytyä, mutta ilokseni sain huomata että stressasin tällä kertaa turhaan.  
Pakko vielä sanoa että ilman apua emme olisi ikinä saanut näin onnistuneita juhlia järkättyä, onni on parhaat ystävät ja ihana perhe <3

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kuvia

Käytiin murun kanssa syömässä burgerit

Kuvailtiin meijän prinsessaa <3

Lattemacchiato tunnin vaunulenkin jälkeen

Vaunulenkki pakkassäässä <3

Ideoita kastekimppua varten
Vaunulenkillä <3

tiistai 8. marraskuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

No meilleppä kuuluu melkein pelkkää hyvää! Ollaan nyt hissukseen prinsessan kanssa totuttu meidän omaan arkeen kun mies palasi takasin töihin, ja ainakin nämä pari päivää on mennyt oikein hyvin. Mies on nyt kuusi päivää putkeen töissä, eli viimeistään näiden päivien jälkeen uskon olevani suht sinut tämän uuden arjen kanssa. Kotona emme kyllä tule paljoa olemaan, ainoastaan perjantaille ei ole ohjelmaa, ja myös näin aijon sen pitää. Pitäähän meillä yksi kotipäivä olla :)

Ristiäsiäkin ollaan suunniteltu ja olen kyllä niin kiitollinen siitä että meillä on läheisiä ihmisiä jotka jaksavat puuhastella ja toteuttaa meidän toiveita niiden suuhteen. Itse ei tarvitse kun saapua paikalle, mikä on meille oikein hyvä, sen verran laiskoja ihmisiä ollaan ettei juhlista varmaan tulisi minkään näköiset ilman apua! :D

Kävin myös viikko sitten jälkitarkastuksessa ja kaikki näytti olevan niin kuin pitää, eli olen vihdoinkin päässyt liikkumaan kunnolla! Tottakai ollaan käyty ihan tunnin reippailla vaunulenkeille jo jonkun aikaa, mutta nyt käyn myös iltaisin aina vain kun mahdollista lenkille painoliivin kera sekä teen kotona treenejä painojen kanssa. Lähiviikkoina tulen varmaan saamaan ihan oman treeni-sekä ruokaohjelman josta puhuinkin raskausaikana.
Lisäksi loppui keskelläviikkoaherkuttelu, nyt nameja syödään vain lauantaisin ja silloinkin maltillisesti! Niin kauan kun namipusseja ei löydä keittiönkaapeissa aukinaisina ei tuota tämä herkuttelukielto mitään ongelmia.

Nyt kun saan olla kotona ja vain nauttia arjesta olen päässyt ihan kunnon joulufiiliksiin, varsinkin nyt kun lunta on rullut reippaasti. Odotan että saisin luvan laittaa vähän muitakin joulukoristeita kun pelkän tähden ikkunaan, kohtakohtakohta! Olen muutenkin ihan eri tavalla innostunut joulusta tänä vuonna, koska saan kerrankin viettää joulua ihan kunnolla ilman että tarvitsee mennä töihin 23 sekä 25 päivä. Niin kauan kuin muistan olen ollut nämä kyseiset päivät töissä, vaan enpä tänä vuonna!

Tämmöistä meille, hyvää tiistaita <3

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Uusi rakkaus


Mun oli ihan pakko tulla tännekkin näyttämään nämä ihanuudet! Pohdin pitkään laitanko nämä vai yhdet toiset kengät tilaukseen, ja ai että olen tyytyväinen mun valintaan. Nää on niin ihanat! 

Hyvää keskiviikkoa!

maanantai 31. lokakuuta 2016

Äiti lähtee tuulettumaan

Mä olen marraskuun lopussa menossa synttärijuhliin ja vähän ulos tuulettumaan. Se on ensimmäinen kerta kun lähden useammaksi tunniksi jonnekkin ilman tyttöämme. Hän on sillon 2 kuukauden ikäinen. Tuntuuko musta pahalta lähteä ja jättää tyttö kotiin?

Vastaus on ei

Mä en tosiaan pode huonoa omatuntoa asiasta. Ja miksi pitäisi? tyttö jää kotiin isin kanssa.
Jos rehellisiä ollaan niin mä jopa odotan että pääsen vähän rilluttelemaan, ja se ei tee musta huonoa äitiä.
Niin kauan kun vauvalla on turvallinen ja hyvä paikka, oli se sitten kotona isin kanssa tai vaikka mummilassa hoidossa voi mun mielestä lähteä hyvällä omatunnolla ottamaan sitä omaa aikaa jos  näin haluaa. Onko se sitten kun vauva on pari viikkoa, pari kuukautta tai pari vuotta. Se on jokaisen äidin oma asia ja jokainen äiti tietää milloin sitä omaa aikaa voi ottaa.

Mä tiedän että kun sen vajaa neljän viikon päästä lähden ulos tuulettumaan on tytöllä täällä kotona isin kanssa hyvä olla. Mä olen pumpannut ja pumppaan vielä lisää maitoa pakkaseen, ja varalta on aina pari tölkkiä korviketta kaapissa, eli nälkää ei tarvitse nähdä. Mä myös tiedän että mulle varmasti tulee ikävä tyttö sinä aikana kun olen poissa, mikä on hyvä asia. Ja pääsenhän mä kotiin heti kun vain haluan :) 


torstai 27. lokakuuta 2016

Imetys

Vielä raskaana ollessani olin vahvasti sitä mieltä että imetän niin kauan kuin mahdollista. Vielä silloin en yhtään tiennyt miten haastavaa hommaa se on. Mitä jos vauva ei suostu syömään tissiltä? Mitä jos mulla ei tule riittävästi maitoa? Näitä asioita en osannut edes miettiä, luulin että imetys olisi ihan vaan tissi suuhun ja menoksi! Vaan eipä ei...

Mulla itselläni imetys on sujunut suht hyvin, maitoa on näyttänyt riittävän, pikkuinen on kasvanut reippaasti ja korviketta ei olla ainakaan vielä jouduttu antamaan lisäksi. Pari rintaraivaria ja tissin vastustelemista on tullut, mutta ei sen kummempaa. Mutta heti jos alkaa näyttämään siltä ettei vauva saa minulta tarpeeksi ravintoa eikä maitoa ole pumpattuna en epäröi kyllä sekuntiakaan sitä korvikkeen antoa.

Mua suoraan sanottuna ärsyttää mimmoinen mörkö korvikkeesta on tehty, varsinkin joissakin nettiryhmissä. Tulee semmoinen viba että olet ns. "huonompi äiti" jos et täysimetä. Eikös tärkeintä ole että lapsi saa riittävästi ravintoa? oli se sitten äidinmaidosta tai kokonaan korvikkeesta.

Mä olen ainakin nyt itse päättänyt mennä ihan vaan päivä kerrallaan imetyksen suhteen. Sinä päivänä kun/jos alkaa tuntua ylitsepääsemätöntä ahdistusta ja stressiä imetyksestä aijon sen lopettaa. En halua tartuttaa sitä stressiä lapseeni enkä usko että äidin itku ja ahdistus imettäessä auttaa ketään.

Olen puhunut :)

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kuulumisia pitkästä aikaa

Blogissa on ollut hiljaista viimeisen 1,5 viikon aikana. Tähän hiljaisuuteen on erittäin simppeli syy, en ole vaan ehtinyt/jaksanut kirjoitella!

Tämä vauva-arki vetää kyllä mehut ihan totaalisesti vaikka mies onkin kotona meidän kanssa. Vaikka tiesin ja osasin varautua siihen että rankkaa tämä tulee olemaan varsinkin ensimmäiset viikot, niin hohhoijaa miten rankkaa tämä onkaan!
En siis todellakaan valita, mä rakastan tuota meidän pikku tuhisiaa niin paljon että sydän pakahtuu, mutta nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille! Miten te jaksatte?

Meidän prinsessasta tuli eilen kolme viikkoa vanha, miten nopeasti tämä aika oikeasti menee?
Mulla on hieman ristiriitaiset fiilikset, musta on ihana nähdä miten tuo pikkuinen kasvaa ja odotankin sitä että hänen oma persoonansa tulee iän mukana enemmän ja enemmän esille, mutta toisaalta pelottaa miten nyt jo tuntuu siltä että aika menee liian nopeasti enkä pysy mukana. Viikon päästä pikkuisen syntymästä on jo kuukausi, siis KUUKAUSI!? Apua..

Mitään sen kummempaa meille ei kuulu. Vauva kasvaa ja me totutellaan vauva-arkeen, ristiäisiä suunnitellaan ja yritetään nähdä ystäviä sekä perhettä parhaamme mukaan.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Ihan vain kahdestaan

Voi miten aika meneekin nopeasti! Parin päivän päästä meidän pikkuinen on jo kaksi viikkoa vanha! Vaikka eilen neuvolassa vaaka näytti mitä näytti niin kyllä sen näkee miten pienokainen kasvaa, nyt jo huomaan hänessä niin selkeästi isänsä piirteitä :)

Miehellä on tänään varpajaiset, eli me ollaan pikkumurun kanssa koko päivä ihan kahdestaan. Toivottavasti ei pidempään, miehen ystävät pilailivat että viimeistään keskiviikkona palauttavat hänet kotiin.Toivotaan ettei tule niin pitkää reissua! :D

Mua suoraan sanottuna jännittää ihan kamalasti miten tämä päivä tulee menemään, nyt kun ei ole sitä toista siinä vieressä tukena. Minä kun saan paniikin melkein jokaisesta pienestä asiasta ja tarkkailen kokoajan kulkeeko hengitys jne, kun taas mies rauhoittelee mua ja osaa ottaa ohjat käsiin itsevarmasti. Päätinkin että tänään ollaan ihan kotona vaan koko päivä peiton alla ja halaillaan ja tuhistaan yhdessä.


Ihanaa viikonloppua! 

Synnytyskertomus

Noniin, sain vihdoinkin raapustettu jonkinlaisen synnytyskertomuksen. Pahoittelen jos tämä on hieman sekava, olen itsekin vielä hieman sekaisin koko synnytyksestä ja uudesta arjesta.

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä heräsin klo 4 aikoihin siihen että jotain suoraan sanottuna lorahti housuun. Luulin ensin että se oli pissaa joten nousin sängystä ylös ja noustessani tunsin miten housut kastui totaalisesti. Tokaisin miehelle että nyt taisi lapsivedet mennä.

Seuraavaksi soitin Jorviin, siellä neuvottiin että viimeistään maanantai iltana sisälle jos ei supistukset ala. Kauan ei supistuksia odoteltu, ne nimittäin alkoi melkein heti puhelun jälkeen.

Yritin kärvistellä supistusten kanssa mutta jouduin soittamaan uudestaan Jorviin missä taas kehotettiin ottamaan panadolia ja mennä lämpimään suihkuun, näin myös tein.
Vaan eipä kivut loppuneetkaan ja klo 7 aamulla päätettiin lähteä synnärille.

Jorvissa mulla katsottiin tilanne, olin vain reilu sormelle auki. Muistan miten mulle iski siinä vaiheessa epätoivo, vain sormelle auki...
Tämän jälkeen mut laitettiin käyrille ja sain ensimmäisen kivunlievityksen reiteen. Noin parin tunnin päästä kätilö tuli tarkistamaan tilanteen uudestaan ja olin jo 3-4cm auki, mikä tarkoitti että mennään synnytyssaliin ja saisin epiduraalin.

Ilokaasun avulla pystyin sinnittelemään siihen asti että epiduraali saatiin laitettua ja sen jälkeen olinkin taivaassa. Kaikki kivut katosivat ja pystyin nukkumaan pari tuntia.

Klo 14 aikoihin epiduraalin vaikutus alkoi loppumaan ja pyysin saada uuden satsin. Kätilö katsoi taas tilanteen ja olin 7cm auki. Uusi annostus epiduraalia ja sain taas reilu tunnin levättyä.

Seuraavan kerran kun kätilö tuli tarkistamaan tilannetta olin täysin auki ja hän kysyikin tunsinko ponnistamisen tarvetta. Ei mennyt kuin 15 minuuttia ja piti alkaa ponnistamaan.
Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia ja en olisi kyllä sekuntiakaan pidempään jaksanut. Sen 50 minuutin aikana ehdittiin loppuvaiheessa hälyttää lääkäri paikalle jotta oltaisiin otettu imukuppu avuksi, mutta lääkäri ei ehtinyt kuin käydä salissa kääntymässä kun vauvan pää oli jo ulkopuolella. Hyvä niin.

Klo 16.30 syntyi meidän prinsessa, mitoin 3440g ja 51cm.

Kun nyt jälkeenpäin mietin niin itse synnytys ei ollut niin kamala kun olin kuvitellut. Meidän kätilö oli niin osaava ja mukava etten olisi kyllä voinut parempaa toivoa. 
Nämä jälkikivut ovat sitten ihan toista maata. Vasta tänään, eli 12 päivää synnytyksen jälkeen tunnen oloni suht normaaliksi. Saa nähdä toivunko näistä jälkikipu traumoista koskaan vai tuleeko meille edes vielä joskus toista lasta ;)

maanantai 3. lokakuuta 2016

Viikon vanha


Viikon hiljaisuudelle on erittäin hyvä syy, meidän pikkuinen prinsessa nimittäin päätti vihdoinkin  syntyä maailmaan viime maanantaina ja tuhisee nyt ihanasti tässä mun vieressäni.

Fiilis on ihan epätodellinen, meillä on oikeasti vauva. 

Uuden arjen kanssa tulee olemaan paljon opeteltavaa ja totuttelemista, joten blogi voi olla hieman hiljaisempi jonkin aikaa. Yritän myös saada jonkinlaisen synnytyskertomuksen aikaiseksi jossain vaiheessa :)


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ihana sunnuntai!

Ei vitsi, tänään on kyllä ollut niin huippu päivä vaikka sitä en aluksi olisi uskonutkaan!
Illalla en saanut unta ja pyörin sängyssä n. kolmeen asti yöllä. Ja tietenkin jos pyörit sängyssä pidemmän hetken alat miettimään asioita ja hirveä turhautuminen iskee. Aamulla sitten heräsin jo vähän seitsemän jälkeen ja vaikka mua väsytti vaikka kuinka paljon en vaan saanut uudestaan unen päästä kiinni. Silloin ajattelin että eikä, tästä tulee niin paska päivä ja vaivuin itsesääliin.

Mä en sitten tiedä mistä se iski, mutta parin tunnin masiksen jälkeen nousin päättäväisenä ylös ja tein megaherkullisen aamupalan (jonka tietenkin unohdin nälkäisenä kuvata) ja sen syötyäni vedin lenkkivaatteet päälle ja lähdin vähän pidemmälle kävelylenkille.

Ilma oli niin raikas ja lenkkipolulla ei mun lisäksi ollut kun muutama muu, joista yksi ihana vähän vanhempi rouva pelasti mun päivän totaalisesti kehumalla mun masua ihanaksi. Mä kävelin niin onnellisena loppumatkan kotiin ja vaan mietin sitä rouvaa ja miten hän sillä pienellä lauseella pelasti jonkun tuntemattoman päivän. Ja onhan tää masu ihana vaikka mä viimeaikoina olen tätä valitellut.

Mä olen niin iloinen että huonosta aamusta huolimatta tämä päivä sai ihanan käännekohdan. Nyt aijon katsoa tänään alkavaa Talent suomea, yleensä en tämän tyyppisistä ohjelmista välitä, mutta tuomariston takia on ihan pakko antaa mahdollisuus kyseisellä ohjelmalle. Kaiken lisäksi mulle luvattiin selkähierontaa, ai että! Ihana sunnuntai!

Ulkonäköasiaa

Selailin tässä yksi päivä kuvia mun puhelimelta ja oli pakko tulla kirjoittamaan tästä aiheesta joka hieman huvittaa mua.
Tajusin siis, etten ole sairas/äitiysloman aikana kertaakaan meikannut kunnolla. En siis yleensäkkään hirveästi maalaile naamaani mitään erikoisuuksia, mutta nyt lomalaisena ollessani, eli reilu kaksi kuukautta, olen maksimissaan maalannut kulmakarvat ojennukseen. Kulmat mun tosin on pakko laittaa kuosiin ellen sitten halua näyttää ihan kalpealta muumiolta.
Mutta tosiaan, viimeksi töihin olen laittanut semmoisen perus arkimeikin, mikä siis mulla tarkoittaa kulmat kuntoon, pari vetäsyä eyelineria ja ripsien liimaus silmille.
Riippui myös ihan töistä jaksoinko ehostaa itseäni miten. Jos tiedossa oli vaan päiväkotityöt niin jäi ehostus vain kulmiin, mutta ravintolatyöpäivinä oli kyllä pakko panostaa vähän enemmän ettei ihan kaikkia asiakkaita karkoita.

Nyt en siis mitenkään tällä aiheella tarkoita että joka aamu pitäisi laittaa hirveät sotamaalaukset naamaan ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille, mutta sitä ajattelin että tuntisikohan sitä itseänsä pirteämmäksi jos edes joskus jaksaisi vähän enemmän panostaa ulkonäköön?

Tässä viimeisin kuva jonka löysin missä mulla on kunnon meikit naamalla, taitaa olla vappuna otettu? :D

torstai 22. syyskuuta 2016

Rv 40 + 0


Tämä kuva pamahti päin naama tänään aamulla. Raskausviikko 40 on nyt täynnä ja tänään on laskettu aika. Jotenkin niin huikeeta ajatella että olen ollut raskaana 40 viikkoa. Ensimmäiset 6,5 kuukautta meni kuin leikkiä vaan, vasta sitten kun jouduin jäämään sairaslomalle alkoi aika etenemään etanan vauhtia, tietenkin. Ensin jouduin sairaslomalle koska kroppa ei kestänyt eikä haluttu ottaa riskiä että vauva syntyisi liian aikaisin, ja nyt kun vauva on enemmän kuin tervetullut niin ei synny. Neuvolassakin varoitettiin ennenaikaisesta synnytyksestä useaan otteeseen. Mun mielestä jotenkin ironista :D

Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset siitä että ollaan päästy näin pitkälle. Olen iloinen ja ylpeä siitä että olen saanut sekä pystynyt kantamaan ja kasvattamaan lastani masussani, mutta samalla ahdistaa se tilanne että makaan vielä kahden viikon päästä vauva masussa eikä mun kroppa pysty itse käynnistämään synnytystä. Mua niin ahdistaa ajatus siitä etten saa kokea luonnollista käynnistystä missä mun kroppa itse hoitaa homman.

Tiedän ettei se ole mitenkään epätavallista että synnytyksiä joudutaan käynnistämään, eikä siinä todellakaan ole mitään väärää, mutta itse haluaisin kokea sen luonnollisen oman kropan aiheuttaneen synnytyksen.

Katsotaan onko meidän vauva kuinka täsmällinen ja syntyisi vaikka tämän päivän puolella, vai jatketaanko odottamista vielä hetken :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sokeririippuvuus

Mä olen aina ollut makean ystävä. Karkit, varsinkin suklaa ja salmiakki sekä leivonnaiset on mun juttu. Ennen raskautta ja vielä pitkälle tämän raskauden aikana pystyin hyvin hillitsemään itseäni ja herkkuja söin vain kerran viikossa, yleensä vapaapäivänä.
Nyt kuitenkin viime viikkojen aikana mun itsehillintä on ollut ihan nollassa! Mistä lie raskaushormooneista johtuu? Joka päivä tekee mieli jotain herkkuja. Jos kotona ei satu olemaan suklaata tai muuta nameja ryhdyn melkein aina leipomaan, kotona kun melkein aina löytyy jotain mistä saa leivottua jotain makeaa.

Tämä sokeririippuvuus on ihan kamalaa, miten tästä pääsee eroon? Mistä mä saan kasvatettua itselleni selkärangan?

Vauvan syntymän jälkeen voi olla hieman vaikeaa päästä tästä herkkuhimosta eroon kun uusi ruokavalio alkaa...

Viikonlopun leivonnaiset, maailman herkullisimmat kookospallot!


torstai 15. syyskuuta 2016

Nettishoppailua ja kirpparia


Vaikka miten lupailen itselleni ja miehelle että vauvanvaatteita on nyt enemmän kuin tarpeeksi ja että vähempikin riittää niin en vaan voi vastustella kun vastaan tulee tämmösiä ihanuuksia! Ylimmän kuvan kirpparilöydöt vauvalle sekä minulle kustansi yhteensä vain 11€, eli eihän niitä vaan voinut jättää hyllylle.

Lisäksi kävin taas yksi ilta H&M:n nettisivuilla ja päädyin ostamaan itselleni kasan alusvaatteita, (mitä en kyllä kuvannut) aivan ihania paitoja sekä vauvalle hiuspantoja. Ehdottomat lempparit ovat tuo harmaa hihaton poolopaita sekä vihreä kauluspaita avonaisilla olkapäillä! Poolopaidan kanssa menin vähän riskillä koon suhteen, mutta uskon kyllä että päälle menee, sen verran ihanaa ja venyvää kangasta on.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kuulumisia


Kotona oleilua, ystävien kanssa hengailua ja nukkumista. Siinä on mun viime päivien sisältö. Paljonkaan ei enää uskalla sopia menoja tuleville päiville kun ei tiedä millon alkaa tapahtumaan. Jännää ja samalla erittäin turhauttavaa!

Tänään oli taas uusi neuvolakäynti, vauva kasvaa hienosti ja muutenkin vaikutti kaikki hyvältä. Saa nähdä ehditäänkö ensi viikon neuvolakäynnille vai onko meitä silloin jo kolme :)

Asumisjärjestelyistä sen verran, näyttää kyllä vahvasti siltä että jäädään tänne meidän nykyiseen kotiin vielä vuodeksi/pariksi, ja hyvä niin! Järkevin päätös.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Tulevaisuus ja uusi asumisjärjestely?

Nyt kun meistä on tulossa kolmihenkinen perhe ollaan väkisinkin mietitty uutta asumisjärjestelyä. Itse olen tähän asti ollut kokoajan sitä mieltä että pärjätään hyvin tässä meidän suht reilussa kaksiossa vielä n. 1-2 vuotta ja katsotaan sitten tilanne uusiksi. Mies kuitenkin on vähän väliä vihjaillut että kyllä se isompi asunto olisi hyvä olla ja saanut mut vähän epäilemään nykyistä asumistilannetta.
Meillä olisi mahdollisuus muuttaa n. 20 neliöä isompaan kolmioon ja vielä erittäin hyvään hintaan. Asiaa kuitenkin hiertää se että asunto on vanha, ei todellakaan mikään meidän nykyistä asuntoa vastaava ja vielä ns "huonommalla seudulla". Ollaan myös vähän tutkiskeltu tästä ihan meidän lähistöltä asuntoja, ja löydetty kaksi oikein miellyttävän näköistä, niissä vaan se hinta taas nousee aika reilusti verrattuna ensimmäiseen ehdotukseen.


Jossain vaiheessa me varmaan halutaan ostaa ihan oma asunto, toivottavasti 3-5 vuoden sisällä. Siihenkin pitäisi saada aika reippaasti vielä rahaa säästettyä. Ollaan miehen kanssa aina eletty aika herroiksi eikä hirveästi katsottu rahankäyttöä, mutta kuitenkin saatu jonkin verran rahaa säästöön. Olen tässä yrittänyt pohtia että jos me jäätäisiin tähän nykyiseen asuntoon vielä asumaan, ja laitettaisiin joka kuukausi ylijäävä hinta säästöön mitä me maksettaisiin isommasta asunnosta niin saataisiin vuodessa jo oikein mukava summa säästettyä, muiden säästöjen lisäksi.


Suoraan sanottuna oikein ahdistaa, kun ei tiedä mitä tehdä. Järjellä kun ajattelee niin tottakai me mahdutaan tähän nykyiseen asuntoon vielä jonkin aikaa, mutta kun taas miettii niin tulee se muutta vastaan joka tapauksessa jossain vaiheessa.


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Synnytyspelko

Mulle on viimeisten viikkojen aikana hiipinyt pieni synnytyspelko. Tai no pieni ja pieni - viikonloppuna iski ihan hirveä paniikki ja miltein väänsin ahdistusitkua kotona.
Nyt vasta kun h-hetki lähestyy olen ymmärtänyt että vauva todellakin pitää synnyttää, muuta ulospääsyä ei ole, asiasta ei pääse yli eikä ympäri. Tämä pitää hoitaa kunnialla loppuun asti.

Pelko kuitenkin alkoi hieman hellittämään sunnuntaina kun kävin jorvissa tarkistamassa vauvan voinnin vaisujen liikkeiden takia. Pikkumurulla näytti kuitenkin olevan kaikki hyvin ja lähti taas liikkumaan normaaliin tapaan, eli tulee melkein vatsasta läpi :) Tutkimusten jälkeen lääkäri sekä kätilö kysyivät vointiani sekä mahdollisia synnytys/muita pelkojani. Kerroin miten pelkään etten pysty kontrolloimaan omaa vartaloani ja kipua. Pelko vauvan voinnista sekä pelot repeämisistä.
Olen iloinen että kerroin, mua kuunneltiin, mulle kerrottiin ja neuvottiin. Vaikka pelot edelleen jyllää takaraivossa on ne huomattavasti pienemmät kuin ennen juttelua.

Pakko sanoa että nämä kyseiset lääkäri ja kätilö ovat kyllä valinneet itselleen juuri oikean ammatin. Se miten he näyttivät kuinka välittävät minusta ja vauvasta loi niin turvallisen tunteen, että menen mielelläni jorviin synnyttämään jos sinne vain mahtuu. Tätä asiaa kun aikaisemmin epäilin ja synnyttäminen jorvissa lähinnä ahdisti.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Mennyt viikko







1. Ensimmäinen onnistunut kasvissosekeitto, oli muuten superhyvää! 2. Uusi lemppari - iltakävelyt! 3. Perjantai-illan herkut 4. Uudet lyhdyt - ihana kirpparilöytö 5&6. Viikon masu, edelleen yhtenä kappaleena

torstai 1. syyskuuta 2016

Syyskuun ensimmäinen

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin syyskuu! Virallisesti syksy, vaikka ulkona ei tänään siltä näytäkkään. Loppujenlopuksi aika mennyt suht nopeasti vaikka en sitä ensin uskonutkaan.

Edellisinä vuosina olen syyskuussa yleensä odottanut meidän ravintola-työntekijöiden huipputapahtumia, mm finnbaria ja erilaisia messuja (sekä terassin päättäreitä ;) ) mutta tänä vuonna odotan jotain aivan muuta.
Syyskuussa nimittäin on meidän laskettu aika ja toivottavasti myös se kuukausi kun meidän pikkuinen päättää tulla maailmaan. Tiedä sitten onko se tänään, huomenna vai vasta viikkojen päästä.

Tänään pyörähti täyteen rv 37+0, eli ihan viimeisiä viedään toivottavasti. Meidän pikkumuru on nyt täysikasvuinen vaikka pieni kaveri onkin ja saisi ilomielin syntyä vaikka heti :)
Olen nyt useana yönä nähnyt unta H-hetkestä, mutta joka kerta kun unesta herään huomaan että kyllä se masu vielä siinä tönöttää.
Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja ottaa kaiken irti vielä nämä viimeiset päivät/viikot ja vain nauttia olostani. Ystävien ja perheen kanssa hengailua, löhöilyä netflixin edessä murun kanssa sekä mun uusi ehdoton lemppari, iltakävelyt! Olen viimeaikoina innostunut iltakävelyistä, pääsen nollaamaan päätä ja hieman liikkumaan, vaikka tahti ei olekkaan mikään päätähuimaava. Toivon tosissani että pystyn vielä vauvan synnyttyä jatkamaan tätä uutta lempparia ja pystyn käymään iltaisin kävelyllä/lenkillä, se voisi olla mun ns. puoli tuntia "omaa aikaa", mitä kyllä uskon että jokainen äiti tarvitsee :)

tiistai 30. elokuuta 2016

Rapujuhlat




Lauantaina vietettiin meidän suurperheen perinteisiä rapujuhlia. Hauskaa oli, varsinkin kun saatiin kaikki kokoontua pitkästä aikaa samaan pöytään.

Nyt on taas rapumitta täynnä, ja vaikka rapujuhlat on aina hauskaa ajanvietettä ja mukavaa yhdessäoloa niin en välttämättä lähtisi viimeisten raskausviikkojen olotiloissa niitä ihan heti uudestaan juhlimaan ;)

Tänään olikin oikeen mukavaa astua tämän viikonloppu-turvotuksen kanssa neuvolan vaalle, onneksi lukema ei ollut totaalisen kammottava!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Syksyn vaatetus

Olen viimeaikoina selaillut hirveästi nettikauppoja. Tällä hetkellä kaupoissa löytyy niin paljon kaikkea ihanaa syysmuotia, että tekisi mieli tilata joka päivä jotain.

Nykyisen olomuodon takia en kuitenkaan ole raaskinut tilata juuri mitään. Olisi turhaa ja harmillista tilata iso pino vaatteita jotka eivät sitten kuitenkaan istu hyvin. Pari paitaa ja yksi takki kyllä odottaa käyttäjäänsä jotka olen tilannut alennusmyynneistä, mutta paljon lisää haluaisin vielä tilata.

Tiedän, että minua odottaa ruoka- sekä treeniohjelma synnytyksen ja jälkitarkastuksen jälkeen, ja tavoittena on pudottaa useampikin kilo, ei pelkästään raskauskilot. Siksi mietinkin, mikä minun koko tulee olemaan muutaman kuukauden päästä?
Tiedän että näitä asioita on turha pohtia ja suunnitella tässä vaiheessa ja pitäsi vaan nauttia nykyhetkestä, eihän sitä voi tietää miten kroppa tulee reagoimaan.

Ymmärrän myös että maltti on valttia, mutta malttamaton ihminen kun olen haluaisin jo päästä suunnittelemaan syys- sekä talvipukeutumistani.

perjantai 26. elokuuta 2016

Tiistain neuvolalääkäri

Niin kuin aikaisemmin sanoin oli tiistaina aika neuvolalääkärille. Kaikki kuulemma näytti olevan hyvin, mutta mulle jäi kuitenkin hieman epävarma fiilis käynnistä.

Sf-mitta ei ollut kasvanut viime kerrasta ja vauvan painoarvio on tällä hetkellä se 2000g. Omaan korvaan tuo kuulostaa tosi pieneltä. Lisäksi synytmäpainoarvio olisi sen 3000g +, mutta maksimissaan 3500g. Voiko nämä arviot heittää kuinka paljon?
Toisaalta mitä pienempi vauva sitä helpompi äidille.

Vauva ei myöskään ole vähään aikaan kuulemma syntymässä, tästäkin hieman ristiriitaiset fiilikset.

Tosiaan jos vauva tällä hetkellä vaan painaa sen 2000g saisi hän pysyä vielä ainakin pari viikkoa vatsassa keräämässä massaa, mutta toisaalta olin niin pettynyt että joudun vielä odottamaan eikä mitään edistystä ole tapahtunut. Olin niin valmistautunut siihen että oltaisiin tosi lähellä H-hetkeä.

Kai tässä vaan tarvitaan vielä vähän lisää kärsivällisyyttä, vauvan hyvinvointihan tässä on se tärkein asia.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Hiusasiaa

Noloa myöntää, mutta viime kampaamokäynnistäni on kohta vuosi! Silloin tein aika ison muutoksen hiuksiin - leikkasin lyhyeksi ja värjäsin tummaksi, melkein mustaksi.

Olen nyt jo pitkään miettinyt mitä haluan tehdä tälle kuontalolleni, haluanko kasvattaa vai haluanko lyhyet? Vaaleat vai tummat? Meinasin jo alkuviikosta ottaa väriputelin käteen ja lähteä itse värjäilemään, mutta jokin asia jäi askarruttamaan ja jätin väriputelin laatikkoon. Hyvä niin, sillä kun asiasta kyselin neuvolalääkäriltä suositteli hän jättämään värjäämisen myöhemmälle.

Nyt olen kuitenkin niin lopen kyllästynyt tähän ei-minkään-väriseen-malliseen kuontalooni että päätin ihan viimeistään vauvan pulpahdettua maailmaan käydä leikkauttamassa ja värjäämässä samanlaiseksi kuin viime kerralla, eli lyhyt ja tumma, se kun tuntui niin omalta jutulta.

Seuraava ongelma onkin se että missä aijon käydä tämän kuontalomuutoksen toteuttamassa? Luottokampaamoni kun on siirtynyt täältä kauniaisista pois :(

Viime kampaamokäynnin tulos, niin tyytyväinen tytsy!

tiistai 23. elokuuta 2016

Raskauden mielitekoja

Nyt raskauden aikana olen monta kertaa saanut kuulla kysymyksen - mitä mun suurimmat mieliteot/himot on ollu?
Pakko sanoa että mulla ei mitään pitkäaikaista himoa ole ollut, enemmänkin niitä kun herää aamulla ja tajuaa että on vain pakko saada jotain tiettyä juttua, ja se himo ei sitten hellitä ennenkun sen on saanut.

Esimerkiksi viikonloppuna, heräsin aamulla ja oli hirveä himo saada kinder buenoa, mistä lie sekin himo tullut. No, ei auttanut muu kun mennä kauppaan sitä hakemaan ja parin patukan jälkeen himo katosi kuin tuhka tuuleen!
Muita näitä yllättävia pakko-saada-himoja on esim. ollut vadelmatripit, kiivit, paahdetut ruisleivät, vadelmat, kinkkupiirakka ja nyt vimeisimpänä pommac ja sydänpiparit. On nämä himot vaan outoja!

Huomenna(tänään) on tiistai ja tiedossa neuvolalääkäri. Saadaan siis tietää mikä meininki tuolla masussa on ja onko meidän pikkuinen lähiaikoina tulossa :) Siitä enemmän huomenna tai keskiviikkona!