sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ihana sunnuntai!

Ei vitsi, tänään on kyllä ollut niin huippu päivä vaikka sitä en aluksi olisi uskonutkaan!
Illalla en saanut unta ja pyörin sängyssä n. kolmeen asti yöllä. Ja tietenkin jos pyörit sängyssä pidemmän hetken alat miettimään asioita ja hirveä turhautuminen iskee. Aamulla sitten heräsin jo vähän seitsemän jälkeen ja vaikka mua väsytti vaikka kuinka paljon en vaan saanut uudestaan unen päästä kiinni. Silloin ajattelin että eikä, tästä tulee niin paska päivä ja vaivuin itsesääliin.

Mä en sitten tiedä mistä se iski, mutta parin tunnin masiksen jälkeen nousin päättäväisenä ylös ja tein megaherkullisen aamupalan (jonka tietenkin unohdin nälkäisenä kuvata) ja sen syötyäni vedin lenkkivaatteet päälle ja lähdin vähän pidemmälle kävelylenkille.

Ilma oli niin raikas ja lenkkipolulla ei mun lisäksi ollut kun muutama muu, joista yksi ihana vähän vanhempi rouva pelasti mun päivän totaalisesti kehumalla mun masua ihanaksi. Mä kävelin niin onnellisena loppumatkan kotiin ja vaan mietin sitä rouvaa ja miten hän sillä pienellä lauseella pelasti jonkun tuntemattoman päivän. Ja onhan tää masu ihana vaikka mä viimeaikoina olen tätä valitellut.

Mä olen niin iloinen että huonosta aamusta huolimatta tämä päivä sai ihanan käännekohdan. Nyt aijon katsoa tänään alkavaa Talent suomea, yleensä en tämän tyyppisistä ohjelmista välitä, mutta tuomariston takia on ihan pakko antaa mahdollisuus kyseisellä ohjelmalle. Kaiken lisäksi mulle luvattiin selkähierontaa, ai että! Ihana sunnuntai!

Ulkonäköasiaa

Selailin tässä yksi päivä kuvia mun puhelimelta ja oli pakko tulla kirjoittamaan tästä aiheesta joka hieman huvittaa mua.
Tajusin siis, etten ole sairas/äitiysloman aikana kertaakaan meikannut kunnolla. En siis yleensäkkään hirveästi maalaile naamaani mitään erikoisuuksia, mutta nyt lomalaisena ollessani, eli reilu kaksi kuukautta, olen maksimissaan maalannut kulmakarvat ojennukseen. Kulmat mun tosin on pakko laittaa kuosiin ellen sitten halua näyttää ihan kalpealta muumiolta.
Mutta tosiaan, viimeksi töihin olen laittanut semmoisen perus arkimeikin, mikä siis mulla tarkoittaa kulmat kuntoon, pari vetäsyä eyelineria ja ripsien liimaus silmille.
Riippui myös ihan töistä jaksoinko ehostaa itseäni miten. Jos tiedossa oli vaan päiväkotityöt niin jäi ehostus vain kulmiin, mutta ravintolatyöpäivinä oli kyllä pakko panostaa vähän enemmän ettei ihan kaikkia asiakkaita karkoita.

Nyt en siis mitenkään tällä aiheella tarkoita että joka aamu pitäisi laittaa hirveät sotamaalaukset naamaan ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille, mutta sitä ajattelin että tuntisikohan sitä itseänsä pirteämmäksi jos edes joskus jaksaisi vähän enemmän panostaa ulkonäköön?

Tässä viimeisin kuva jonka löysin missä mulla on kunnon meikit naamalla, taitaa olla vappuna otettu? :D

torstai 22. syyskuuta 2016

Rv 40 + 0


Tämä kuva pamahti päin naama tänään aamulla. Raskausviikko 40 on nyt täynnä ja tänään on laskettu aika. Jotenkin niin huikeeta ajatella että olen ollut raskaana 40 viikkoa. Ensimmäiset 6,5 kuukautta meni kuin leikkiä vaan, vasta sitten kun jouduin jäämään sairaslomalle alkoi aika etenemään etanan vauhtia, tietenkin. Ensin jouduin sairaslomalle koska kroppa ei kestänyt eikä haluttu ottaa riskiä että vauva syntyisi liian aikaisin, ja nyt kun vauva on enemmän kuin tervetullut niin ei synny. Neuvolassakin varoitettiin ennenaikaisesta synnytyksestä useaan otteeseen. Mun mielestä jotenkin ironista :D

Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset siitä että ollaan päästy näin pitkälle. Olen iloinen ja ylpeä siitä että olen saanut sekä pystynyt kantamaan ja kasvattamaan lastani masussani, mutta samalla ahdistaa se tilanne että makaan vielä kahden viikon päästä vauva masussa eikä mun kroppa pysty itse käynnistämään synnytystä. Mua niin ahdistaa ajatus siitä etten saa kokea luonnollista käynnistystä missä mun kroppa itse hoitaa homman.

Tiedän ettei se ole mitenkään epätavallista että synnytyksiä joudutaan käynnistämään, eikä siinä todellakaan ole mitään väärää, mutta itse haluaisin kokea sen luonnollisen oman kropan aiheuttaneen synnytyksen.

Katsotaan onko meidän vauva kuinka täsmällinen ja syntyisi vaikka tämän päivän puolella, vai jatketaanko odottamista vielä hetken :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sokeririippuvuus

Mä olen aina ollut makean ystävä. Karkit, varsinkin suklaa ja salmiakki sekä leivonnaiset on mun juttu. Ennen raskautta ja vielä pitkälle tämän raskauden aikana pystyin hyvin hillitsemään itseäni ja herkkuja söin vain kerran viikossa, yleensä vapaapäivänä.
Nyt kuitenkin viime viikkojen aikana mun itsehillintä on ollut ihan nollassa! Mistä lie raskaushormooneista johtuu? Joka päivä tekee mieli jotain herkkuja. Jos kotona ei satu olemaan suklaata tai muuta nameja ryhdyn melkein aina leipomaan, kotona kun melkein aina löytyy jotain mistä saa leivottua jotain makeaa.

Tämä sokeririippuvuus on ihan kamalaa, miten tästä pääsee eroon? Mistä mä saan kasvatettua itselleni selkärangan?

Vauvan syntymän jälkeen voi olla hieman vaikeaa päästä tästä herkkuhimosta eroon kun uusi ruokavalio alkaa...

Viikonlopun leivonnaiset, maailman herkullisimmat kookospallot!


torstai 15. syyskuuta 2016

Nettishoppailua ja kirpparia


Vaikka miten lupailen itselleni ja miehelle että vauvanvaatteita on nyt enemmän kuin tarpeeksi ja että vähempikin riittää niin en vaan voi vastustella kun vastaan tulee tämmösiä ihanuuksia! Ylimmän kuvan kirpparilöydöt vauvalle sekä minulle kustansi yhteensä vain 11€, eli eihän niitä vaan voinut jättää hyllylle.

Lisäksi kävin taas yksi ilta H&M:n nettisivuilla ja päädyin ostamaan itselleni kasan alusvaatteita, (mitä en kyllä kuvannut) aivan ihania paitoja sekä vauvalle hiuspantoja. Ehdottomat lempparit ovat tuo harmaa hihaton poolopaita sekä vihreä kauluspaita avonaisilla olkapäillä! Poolopaidan kanssa menin vähän riskillä koon suhteen, mutta uskon kyllä että päälle menee, sen verran ihanaa ja venyvää kangasta on.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kuulumisia


Kotona oleilua, ystävien kanssa hengailua ja nukkumista. Siinä on mun viime päivien sisältö. Paljonkaan ei enää uskalla sopia menoja tuleville päiville kun ei tiedä millon alkaa tapahtumaan. Jännää ja samalla erittäin turhauttavaa!

Tänään oli taas uusi neuvolakäynti, vauva kasvaa hienosti ja muutenkin vaikutti kaikki hyvältä. Saa nähdä ehditäänkö ensi viikon neuvolakäynnille vai onko meitä silloin jo kolme :)

Asumisjärjestelyistä sen verran, näyttää kyllä vahvasti siltä että jäädään tänne meidän nykyiseen kotiin vielä vuodeksi/pariksi, ja hyvä niin! Järkevin päätös.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Tulevaisuus ja uusi asumisjärjestely?

Nyt kun meistä on tulossa kolmihenkinen perhe ollaan väkisinkin mietitty uutta asumisjärjestelyä. Itse olen tähän asti ollut kokoajan sitä mieltä että pärjätään hyvin tässä meidän suht reilussa kaksiossa vielä n. 1-2 vuotta ja katsotaan sitten tilanne uusiksi. Mies kuitenkin on vähän väliä vihjaillut että kyllä se isompi asunto olisi hyvä olla ja saanut mut vähän epäilemään nykyistä asumistilannetta.
Meillä olisi mahdollisuus muuttaa n. 20 neliöä isompaan kolmioon ja vielä erittäin hyvään hintaan. Asiaa kuitenkin hiertää se että asunto on vanha, ei todellakaan mikään meidän nykyistä asuntoa vastaava ja vielä ns "huonommalla seudulla". Ollaan myös vähän tutkiskeltu tästä ihan meidän lähistöltä asuntoja, ja löydetty kaksi oikein miellyttävän näköistä, niissä vaan se hinta taas nousee aika reilusti verrattuna ensimmäiseen ehdotukseen.


Jossain vaiheessa me varmaan halutaan ostaa ihan oma asunto, toivottavasti 3-5 vuoden sisällä. Siihenkin pitäisi saada aika reippaasti vielä rahaa säästettyä. Ollaan miehen kanssa aina eletty aika herroiksi eikä hirveästi katsottu rahankäyttöä, mutta kuitenkin saatu jonkin verran rahaa säästöön. Olen tässä yrittänyt pohtia että jos me jäätäisiin tähän nykyiseen asuntoon vielä asumaan, ja laitettaisiin joka kuukausi ylijäävä hinta säästöön mitä me maksettaisiin isommasta asunnosta niin saataisiin vuodessa jo oikein mukava summa säästettyä, muiden säästöjen lisäksi.


Suoraan sanottuna oikein ahdistaa, kun ei tiedä mitä tehdä. Järjellä kun ajattelee niin tottakai me mahdutaan tähän nykyiseen asuntoon vielä jonkin aikaa, mutta kun taas miettii niin tulee se muutta vastaan joka tapauksessa jossain vaiheessa.


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Synnytyspelko

Mulle on viimeisten viikkojen aikana hiipinyt pieni synnytyspelko. Tai no pieni ja pieni - viikonloppuna iski ihan hirveä paniikki ja miltein väänsin ahdistusitkua kotona.
Nyt vasta kun h-hetki lähestyy olen ymmärtänyt että vauva todellakin pitää synnyttää, muuta ulospääsyä ei ole, asiasta ei pääse yli eikä ympäri. Tämä pitää hoitaa kunnialla loppuun asti.

Pelko kuitenkin alkoi hieman hellittämään sunnuntaina kun kävin jorvissa tarkistamassa vauvan voinnin vaisujen liikkeiden takia. Pikkumurulla näytti kuitenkin olevan kaikki hyvin ja lähti taas liikkumaan normaaliin tapaan, eli tulee melkein vatsasta läpi :) Tutkimusten jälkeen lääkäri sekä kätilö kysyivät vointiani sekä mahdollisia synnytys/muita pelkojani. Kerroin miten pelkään etten pysty kontrolloimaan omaa vartaloani ja kipua. Pelko vauvan voinnista sekä pelot repeämisistä.
Olen iloinen että kerroin, mua kuunneltiin, mulle kerrottiin ja neuvottiin. Vaikka pelot edelleen jyllää takaraivossa on ne huomattavasti pienemmät kuin ennen juttelua.

Pakko sanoa että nämä kyseiset lääkäri ja kätilö ovat kyllä valinneet itselleen juuri oikean ammatin. Se miten he näyttivät kuinka välittävät minusta ja vauvasta loi niin turvallisen tunteen, että menen mielelläni jorviin synnyttämään jos sinne vain mahtuu. Tätä asiaa kun aikaisemmin epäilin ja synnyttäminen jorvissa lähinnä ahdisti.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Mennyt viikko







1. Ensimmäinen onnistunut kasvissosekeitto, oli muuten superhyvää! 2. Uusi lemppari - iltakävelyt! 3. Perjantai-illan herkut 4. Uudet lyhdyt - ihana kirpparilöytö 5&6. Viikon masu, edelleen yhtenä kappaleena

torstai 1. syyskuuta 2016

Syyskuun ensimmäinen

Vihdoinkin se on täällä, nimittäin syyskuu! Virallisesti syksy, vaikka ulkona ei tänään siltä näytäkkään. Loppujenlopuksi aika mennyt suht nopeasti vaikka en sitä ensin uskonutkaan.

Edellisinä vuosina olen syyskuussa yleensä odottanut meidän ravintola-työntekijöiden huipputapahtumia, mm finnbaria ja erilaisia messuja (sekä terassin päättäreitä ;) ) mutta tänä vuonna odotan jotain aivan muuta.
Syyskuussa nimittäin on meidän laskettu aika ja toivottavasti myös se kuukausi kun meidän pikkuinen päättää tulla maailmaan. Tiedä sitten onko se tänään, huomenna vai vasta viikkojen päästä.

Tänään pyörähti täyteen rv 37+0, eli ihan viimeisiä viedään toivottavasti. Meidän pikkumuru on nyt täysikasvuinen vaikka pieni kaveri onkin ja saisi ilomielin syntyä vaikka heti :)
Olen nyt useana yönä nähnyt unta H-hetkestä, mutta joka kerta kun unesta herään huomaan että kyllä se masu vielä siinä tönöttää.
Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja ottaa kaiken irti vielä nämä viimeiset päivät/viikot ja vain nauttia olostani. Ystävien ja perheen kanssa hengailua, löhöilyä netflixin edessä murun kanssa sekä mun uusi ehdoton lemppari, iltakävelyt! Olen viimeaikoina innostunut iltakävelyistä, pääsen nollaamaan päätä ja hieman liikkumaan, vaikka tahti ei olekkaan mikään päätähuimaava. Toivon tosissani että pystyn vielä vauvan synnyttyä jatkamaan tätä uutta lempparia ja pystyn käymään iltaisin kävelyllä/lenkillä, se voisi olla mun ns. puoli tuntia "omaa aikaa", mitä kyllä uskon että jokainen äiti tarvitsee :)