sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lahja neidille

Me käytiin torstaina neidin kanssa hänen mofan ja P-mummin, eli mun isän ja äitipuolen luona. Siitä oli ihan liian pitkä aika kun oltiin viimeksi nähty (muutama viikko siis) joten oli ihanaa käydä siellä syömässä hyvää ruokaa ja vaihtamassa kuulumisia. Neitikin oli aivan innoissaan kun pääsi riehumaan ympäri kämppää mofan kanssa.

Mofa ja P-mummi onnistuivat jälleen kerran yllättämään meidät, heillä oli nimittäin iiiiiso paketti Milalle. He olivat ostaneet Milalle ikioman nojatuolin, siis aivan ihanan pehmoisen sellaisen <3
Paljon neiti ei vielä siinä istu, mutta siirtää kyllä tuoliaan paikasta toiseen, välillä se löytyy jopa keittiöstä.
Tuoli on mun mielestä täydellinen, samalla söpö ja tyylikäs, ihanan pehmeä ja se muuttuu jopa patjaksi! Okei, en tiedä mitä hyötyä siitä patjasta on, mutta kuitenkin, haha!

Tänään on jälleen sunnuntai (tai koko sunnuntaihan on jo melkein mennyt), ja mä ihmettelen että mihin nämä viikot menevät? Vaikka mua ei haittaa että viikot menevät nopeasti ohi tuntuu tämä aika välillä menevän aaaaivan liian nopeasti. Välillä tekisi mieli painaa stop - nappia.
Tulevalla viikolla me vaihdetaan miehen kanssa taas osapuolia, mä menen tekemään melkein kokonaisen työviikon ja mies jää neidin kanssa kotiin. Kiva välillä tehdä näinpäin.

Yritin ottaa kuvaa neidistä kun hän istuu tuolilla, mutta ei tullut mitään. Niinpä nalle sai toimia mallina. Onni on isovanhemmat jotka hemmottelee<3

perjantai 13. lokakuuta 2017

Hyvää viikonloppua!

Heippa! Aurinko paistaa, tänään on perjantai ja meillä ei ole mitään suunnitelmia viikonlopulle, mikä on ihanaa. Tehdään siis just sitä mitä huvittaa. Eilen oli esivalintakokeet, eli mun ei enää tarvitse käyttää kaikkea vapaa-aikaa pänttäämiseen, vaan voin vaikka katsella neidin päikkäreiden aikaan telkkaria potematta huonoa omatuntoa.
Siitä miten koe meni mulla ei ole hajuakaan. Kaiken sain tehtyä, mutta mulla on erittäin sekavat fiilikset. Mutta niinkuin olen sanonutkin, tiedän mahdollistuuteni olevan aika pienet näin heti ekalla kerralla, kun en koulun penkillä ole istunut vuosiin.

Olen kertonut aikaisemmin että meidin neiti on aina nukkunut hyvin, poikkeuksena muutamia kertoja jotka luultavasti liittyvät hampaisiin. Yleensä me ollaan herätty kahdeksan aikoihin, mikä on mun mielestä oikein hyvä. Nyt Mila on kuitenkin päättänyt jo yli viikon ajan herätä vasta yhdeksän aikoihin! Mä olen nyt muutamana aamuna herännyt puoli yhdeksän jälkeen ja miettinyt että milloinkohan hän päättää herätä. Yhtään en valita, en missään nimessä! Onhan se kiva nukkua vähän pidempään ja aamuisin heräillä ihan hissukseen hiljaisuudessa.
Luulen kuitenkin että tämä ei ole mitenkään pysyvää ja jossain vaiheessa palataan varmaan takaisin siihen tavalliseen, mutta nautitaan nyt tästä vielä hetki. Sitten kun meillä alkaa päiväkotikuviot (jos alkaa, vieläkään(!) ei ole kuulunut vastausta) niin joudutaan vähän muuttamaan meidän päivärytmiä. Mutta ei vielä hätiköidä, sen aika on sitten!

Kuva otettu alkuviikosta, mun lempitee. Oli ihan hirveät ilmat, joten lempparitee ja viltti piristi kummasti harmaata päivää<3

torstai 5. lokakuuta 2017

Nopeat kuulumiset

Pahoittelut hiljaiselosta. Aika ei vaan tunnu tällä hetkellä riittävän sitten yhtään. Työt eivät ole se "ajanvarastaja", sillä töitä en edelleenkän tee kuin sen 1-2 vuoroa viikossa. Suurin osa ajasta menee  tietenkin neidin kanssa touhuamiseen ja kun hän on päikkäreillä on mulla hetki aikaa lukea esivalintakokeeseen. Kyllä, luitte oikein, mä haen ammattikorkeaan.

Mulla ei ensin ollut suunnitelmissa hakea ammattikorkeakouluihin, mutta koska jossain vaiheessa elämää aijon sinne kuitenkin hakea, päätin että no haetaanpa nyt sitten sinnekkin. Suuri epätoivo on ehtinyt iskeä ja mun pää on niin täynnä kaikkea ennakkomateriaalia. Jos totta puhutaan, en todellakaan usko mahdollisuuksiini päästä sisään, mutta olenpahan ainaki kokeillut ja tiedän seuraavalla kerralla mitä tuleman pitää jos ei tällä kerralla natsaa. Nuo tekstit ovat kyllä niin hepreaa semmoiselle joka ei ole käynyt koulua moneen vuoteen.

Jos ei lasketa mukaan sitä että mun pää halkeaa kaikesta ennakkomateriaalista, voin kertoa että meille kuuluu muuten ihan hyvää. Töissä on kivaa, neidin ja kavereiden kanssa on kiva puuhastella, ulkona on ihanan raikas ilma ja kahdelle seuraavalle kuukaudelle on kivaa puhaa tiedossa. Tämmöiset nopeat kuulumiset tähän hätään!

Kahvia, kahvia ja vielä vähän kahvia. Tällä jaksaa pitkälle. Ja kyllä, kynteni näyttävät kamalalta, onneksi lupasin itselleni että hoidan kynnet ja kasvot tänään kuntoon!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Mila 1v!

Tänään on se päivä kun meidän touhutypy täyttää vuoden! Mitä kaikkea tähän vuoteen onkaan mahtunut. Iloa, kyyneliä, rakkautta, huolta ja vielä enemmän rakkautta. Melkein kaikkien suusta kuultu "vuosi on mennyt hurjan nopeasti" - lause pitää kyllä paikkansa, tämä vuosi meni todellakin hurjan nopeasti. Ollaan opittu ja kasvettu niin paljon kuluneen vuoden aikana - me kaikki kolme, ja vaikka olenkin onnellinen siitä että selvittiin kunnialla tämä vauvavuosi, on mulla mieli vähän haikeana. Meidän neiti on niin vauva vielä, mutta kuitenkin niin iso tyttö jo. Meidän taapero.
Tai no, eihän tässä yön aikana mitään muutoksia tullut vaikka neiti siirtyikin taaperokerhoon, hah!




Viikonloppuna vietettiin neidin synttäreitä, ja oli ihanaa huomata miten moni halusi tulla onnittelemaan meidän tytsyä. Lahjojakin tuli niin paljon että aletaan oikeasti tarvitsemaan lisää säilytystilaa, mikä tarkoittaa ikean reissua!
Tarjoilut yritin pitää aisoissa, mutta tulihan sitä tehtyä taas aivan liikaa. Ainakin miehen työkaverit tykkäsivät kun saivat ison kasan kakkua ja muffinseja eilen kahvihuoneeseen! Rakas ystäväni piti taas huolen siitä että neidin kakku oli mitä maistuvin, mutta loput tarjoiluista tehtiin kotona.

Onnea rakas tyttäreni! Olet 75cm ja 10,4kg kokoinen rakkauskimpale<3

lauantai 16. syyskuuta 2017

Viikko touhua täynnä

Moikkamoi! Viime päivinä ollaan puuhailtu paljon kivoja juttuja. Keskiviikkona käytiin ruoholahdessa mammatreffeillä. Haettiin latet kahvilasta ja mentiin puistoon lasten kanssa, niin kun oikeassa lattemamma kerhossa kuuluukin tehdä, haha! Sää oli mitä mainioin, ja tunnin ulkoilun jälkeen käytiin vielä kaapelitehtaalla lounaalla. Söin niin hyvän toast skagen salaatin! Kotimatkalla neiti oli niin loppu että simahti heti kun bussi lähti liikkeelle ja nukkui vielä kotonakin hetken.


Torstaina meillä kävi vieraita ja saatiin viikkosiivous tehtyä. Eilen mun ystävä kävi täällä ja saatiin taas paranneltua maailmaa kahvikupposten äärellä. Ystävät ja kahvi kombo - niin terapeuttista.
Tänään kävin siskon kanssa sellossa ostoksilla ja kahvilla. Suunnitelmissa oli mennä vielä vaatekutsuille, mutta aikataulut ei ihan kohdanneet. Illemmalla käytiin vielä vaunulenkillä veljeni ja hänen avovaimonsa kanssa.


Kiva viikko siis ollut, ja viikonloppu oikein rento. Hyvä niin, sillä ensi viikonloppuna meillä juhlitaankin oikein urakalla. Meidän neiti täyttää nimittäin reilu viikon päästä vuoden, ja hänen synttäreitä tulee ensin lauantaina juhlimaan kaverit ja sunnuntaina perheenjäsenet. Perjantai meneekin siivoillessa, sekä keittiössä leipoen. Niin ja tiistaina pääsen vihdoinkin kokeilemaan kestääkö polvi työntekoa, peukut pystyyn!


Nyt kasvonaamio naamalle, kynsilakat kynsiin ja suklaata nassuun. Ihanaa viikonloppua <3

tiistai 12. syyskuuta 2017

Paras kantarellipasta

Loppukesästä - alkusyksystä on ihanaa tehdä erilaisia kantarelliruokia. Meidän ehdoton lemppari miehen kanssa on ollut miehen äidin tekemä kantarellikastike, mutta tämä meidän tekemä kantarelli - pekonipasta ei kyllä huonona kakkosena tule.

Resepti:
1 litra kantarelleja
1 paketti pekonia (valmiita suikaleita)
3-4 kevätsipulia
2,5dl ruokakermaa
1 pussi parmesaania
300-400g pastaa
mausteita oman mielen mukaan

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Puhdista ja pilko kantarellit. Pilko sipuli. Paista pekoni rapeaksi ja lisää sitten sipulit. Lisää hetken päästä kantarellit, lopuksi kerma ja osa parmesaanista . (Mausta.) Anna muhia hetken miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Ripottele lopuksi parmesaania annoksen päälle ja nauti!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Tervetuloa viikonloppu!

Huh mikä viikko takana. Ei riittänyt että polvi on kipeä ja häntäluu murtunut, vaan sain vielä tämän kuuluisan syysflunssan. Kaiken kukkuraksi meidän neidillä puskee edelleenkin neljä hammasta läpi samaan aikaan, eli voitte vaan kuvitella mikä neiti aurinkoinen meillä täällä kotona on öisin. Päivisin hän kyllä jaksaa touhuta, mutta kaipaa kyllä enemmän syliä ja läheisyyttä kun tavallisesti. Mutta ei se haittaa, kyllä lämpöä ja läheisyyttä riittää omalle lapselle. Yöt ovatkin isompi haaste meille, me kun jo totuttiin siihen että neiti nukkuu yönsä hyvin, eli mekin nukuttiin hyvin. 

Viikonloppu on oikein tervetullut, ja parasta on se että mies on koko viikonlopun kotona meidän kanssa. Näin taisi viimeksi olla heinäkuussa. Niin ja ei saa unohtaa, tänään alkaa Vain elämää! Huippua viikonloppua kaikille! <3

10/10 pistettä niille jotka jaksavat päivät ilman kahvia. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

Nettikirppistelyä vol. 5

Nyt jos koskaan voin sanoa että tein FB-kirpparilla löydön. Kaksi ikean apu/yöpöytää - 0 (nolla) euroa! Kun eilen viestittelin myyjän kanssa ilmoitti hän hinnaksi 10e yhteensä, mutta kun veljeni avovaimonsa kanssa kävi nämä hakemassa puolestani oli myyjä päättänyt antaa ne ilmaiseksi. Voitte siis vaan kuvitella miten onnellinen olen.

En tiedä mihin ikean sarjaan nämä kuuluvat ja löytyykö tätä kyseistä sarjaa edes enää, mutta muistuttavat paljon hemnesiä ja brusalia, eli sopivat meille erinomaisesti. Meillä kun molempia sarjoja jo löytyy.

Laitoin vielä eilen illalla viestiä myyjälle ja kiitin suuresti. Olen vieläkin aivan täpinöissä näistä, sillä helposti olisin voinut maksaa näistä enemmän kun alkuperäissumman joka myyjän kanssa sovittiin. Ai että, mikä löytö!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Vaateviidakko

Meidän neidin on tarkoitus aloittaa päiväkoti tammikuun lopussa (jos saadaan sopiva paikka) ja tämä syksy onkin ensimmäinen syksy kun joudutaan oikein kunnolla miettimään mitä kaikkea vaatetusta tarvitsemme. Viime syksy-talvi oli suht helppo koska neiti vaan makoili vaunuissa, mutta nyt hän liikkuu enemmän ja käveleekin jo hirmuista vauhtia.

Välikausihaalareita meillä on kaksi - joista toinen kestää vähän vettä ja toinen ei juuri ollenkaan... Täytynee siis ostaa sadevaatteet. Vai välikausitakki ja housut jotka ovat vedenkestäviä? Takki- ja housuyhdistelmä olisi siitä näppärä että takin voi aina ottaa pois jos tulee liian kuuma.
Talvihaalari ollaan nyt ostettu, pohdittiin polarn o. pyretin sekä ticketin2heavenin välillä ja eilen löysin myynti-ilmoituksen ticketin a-i-v-a-n i-h-a-n-a-n-a-s-t-a toppahaalarista, ja vielä niin hyvään hintaan että oli pakko tehdä kaupat! 
Mutta seuraavaksi pohdin kenkiä, mitkä kengät olisi hyvät 1v 4kk ikäiselle talvella? Saako sen ikäinen käyttää kuomia vai pitääkö olla nauhalliset kengät? Jostain olen kuullut että kuomat eivät tue tarpeeksi sen ikäisen jalkaa, mutta otappa näistä nyt selvää... Apua olen kyllä niin pihalla näistä asioista.

Tässä meidän neidin uusi talvihaalari, ihana!

maanantai 28. elokuuta 2017

Kesäkauden päättärit

Mahtavaa viikon alkua! Viikonloppuna vietettiin kesäkauden päättäreitä, meillä oli nimittäin kalaravintoloiden amatööri jalkapalloturnaus - Kalacup. Itse en tietenkään voinut pelata polven takia, mutta toimin valmentajana ja huoltojoukoissa ;) Fiilis oli huikea, sää mahtava poislukien pari pientä sadekuuroa ja meidän jengi voitti koko turnauksen! Meillä oli niin hauskaa ja nyt jopa hieman harmittaa että se on ohi. No, ehkä ensi vuonna uudestaan.

Nyt kun kesäkausi on taputeltu voikin ihan tosissaan valmistautua tulevaan syksyyn. Kesävaatteet kaapin perälle ja villapaidat esille. Se olisikin tämän päivän tehtävä jos vaan kroppa kestää. Vaikka en viikonloppuna ottanut yhtäkään juoksuaskelta on polvi edelleen erittäin kipeä ja olen onnistunut satuttamaan häntäluuni. Huomenna pääsen taas ortopedin puheille, saa nähdä mitä hän tällä kertaa sanoo.

torstai 24. elokuuta 2017

Kasvissosekeitto


Mistä tietää että syksy on tuloillaan? Raikkaasta syysilmasta ja värikkäästä luonnosta tietenkin, mutta myös siitä että kasvissosekeitot alkaa maistumaan! Tein eilen piiitkästä aikaa kasvissosekeittoa itselleni ja neidille ja ai että oli hyvää! Neidille ei tosin maistunut niin hyvin, mutta ei kyllä ole maistunut nämä pari viimeistä päivää oikein mikään hampaiden takia.

Respetejä löytyy vaikka kuinka monta, mutta itse noudatan tätä;

4 perunaa
4 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 kasvsiliemikuutiota
6 dl vettä
2dl ruokakermaa
mausteita oman mielen mukaan

Pese, kuori ja pilko kasvikset. Kuullota ne oliiviöljyssä ja lisää vesi sekä kasvislimikuutiot. Kiehauta seosta kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä ja soseuta. Lisää ruokakerma (ja mausteet) ja kiehauta keitto vielä kerran. Nauti!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Rapujuhlat



Olen taas ollut hieman hiljaisempi täällä blogin puolella. On ollut paljon ohjelmaa, mutta mieli on myös ollut kovin maassa perjantain tapahtumien takia, eikä siksi ole tehnyt mieli kirjoitella. Mua pelottaa ajatella mitä kaikkea kauheaa tulee vielä tapahtumaan mutta yritän silti iloita päivistä enkä lukittautua neidin kanssa neljän seinän sisälle.

Nyt päätin kuitenkin tulla kertomaan meidän perinteeksi muodostuneista rapujuhlista. Viime vuonna juhlat menivät omalta osalta hieman penkin alle johtuen loppuraskaudesta ja siitä seuranneesta jatkuvasta v*tutuksesta ja epämukavasta olosta, mutta tänä vuonna oli oikein hauskaa! Ensin vaikutti siltä että juhlat jäisivät väliin meidän osalta mutta loppujenlopuksi päästiinkin kaikki samaan aikaan saman pöydän ääreen. Kun on 12 hengen perhe niin koko poppoon yhteen järjestäminen voi välillä olla hankalaa. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja toivottavasti päästään juhlimaan niitä jatkossakin.

maanantai 14. elokuuta 2017

Välipalaksi mansikoita


Maanantai iltapäivä. Neiti nukkuu päikkäreitä ja mä löhöilen sohvalla ja syön mansikoita. Kuulostaa aika hyvältä vai mitä?

Eilinen illallinen ystävän kanssa teki oikein hyvää ja puhuttiinkin paljon tulevasta. Mitä me halutaan tehdä tulevaisuudessa, kuka lähtee opiskelemaan ja mitä, milloin olisi hyvä aika toiselle lapselle. Kaikkea tälläistä mille kerrankin oli kunnolla aikaa ilman että lapset keskeyttävät jokatoisen lauseen. Mua jopa pyydettiin morsiusneidoksi, ihanaa!

Tänään alkaa kauan odotettu Masterchef australia, ja ai vitsi miten mä olen odottanut! Vihdoinkin kaikki hyvät ohjelmat alkaa kesätauon jälkeen.

Hyvää alkanutta viikkoa!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Sunnuntai

Viikko taas vierähtänyt hurjaa vauhtia ja jälleen on sunnuntai. Menneellä viikolla olen ehtinyt tehdä yhtä sun toista. Kolmena päivänä oli töitä, torstaina kävin Kaija Koon keikalla, lauantaina käytiin mummolassa ja tänään olen vielä menossa kaverin kanssa syömään kunhan mies kotiutuu töistä. Niin ja ehdinhän mä viettää yhden yön jorvissa veritulppa epäilyn takia. Voi siis rauhassa sanoa että vilkas viikko ollut.
Kaiken tohinan keskellä olen tietenkin ehtinyt puuhailla meidän pikkuneidinkin kanssa, mutta harmikseni paljon vähemmän kun yleensä. Onneksi tuleva viikko näyttää paljon rauhallisemmalta ja töissäkin olen vain kaksi päivää. Hyvä niin, sillä polvi on kaikkea muuta kuin kunnossa ja aamulla oikein itketti kun polvi ei kestänyt painoa laisinkaan.


Miehen isän oli eilen tarkoitus tulla meillä käymään ja päätinkin sen kunniaksi leipoa mustikkapiirakan tarjoiltavaksi, mutta sään takia hän jäikin kotiin myrskynsuojaan. Ja ymmärthäähän sen, en mäkään lähtisi julkisilla liikkeelle vesisateessa ellei ole pakko. Nyt meillä on siis vieläkin iso pala mustikkapiirakkaa jäljellä ja mun kiintiö alkaa olla kyllä ihan täynnä :D ravintola ruuallekin pitäisi jättää tilaa.


Pakko muuten kertoa, löysin nettikirparilla myynti-ilmoituksen tästä kyseisestä mymmelimukista, ja arvatkaapa mitä - mä ostin sen kuudella (6) eurolla! Mikä löytö! Olin niin onnellinen kun sen kävin hakemassa.

lauantai 5. elokuuta 2017

Kysymyksiä kysymysten perään


Neiti nukkuu, sinkkuelämää pyörii telkkarista, kynttilät palaa ja mulla on suklaata. Ainoa mikä multa puuttuu on mun ihana mies. Hän painaa taas töitä yömyöhään. Tämä meidän uusi arki alkoi vasta vähän aikaa sitten ja silti mulla on nyt jo ikävä meidän yhteistä aikaa.

Istuin tänään illalla pitkän tovin meidän parvekkeella miettien tulevaisuutta. Tiedän, että ei pitäisi murehtia liikaa tulevaa, mutta mitä jos ei suunnitelmat menekkään niin kuin olen toivonut? Mitä mä sitten teen? Jatkan töitä samalla työpaikalla ja toivon että joskus pääsen opiskelemaan? Jos pääsen opiskelemaan, riittääkö meillä rahat? Jos nyt alan opiskelemaan saadaanko ikinä oma asunto ostettua? Niin monta kysymystä pyörii päässä ja vastauksia tulen saamaan vasta kuukausien päästä. No, ei auta muu kuin toivoa parasta, pelätä pahinta ja tehdä kaikkensa unelmiensa eteen.

perjantai 4. elokuuta 2017

Työt pulkassa = tervetuloa viikonloppu!

Tällä viikolla palasin takaisin omaan oikeaan työpaikkaani. Kivaa on ollut, ja vaikka sinne on vuoden aikana tullut monta uutta kasvoa tunsin oloni enemmän kun tervetulleeksi takaisin joukkoon! Tunnen myös miten itsevarmuus alkaa taas palaamaan töitten myötä. Asiakkaat sekä työtoverit ovat tyytyväisiä ja iloisia työpanoksestani, jee!

Asia mikä mua kuitenkin harmittaa on se, että (ainakin tällä viikolla) olen mennyt työvuoroon jossa meneekin melkein koko päivä. Lähden kotoa hieman kymmenen jälkeen ja kotona olen taas puoli kahdeksalta, mikä taas tarkoittaa sitä että yhteinen aika neidin kanssa on jäänyt erittäin vähäiseksi. Kyllähän mä tiesin että näin tulee käymään silloin kun teen juuri näitä kyseisiä työvuoroja, mutta kyllä se silti pistää harmittamaan. Tervetuloa arki!
Ei vaiskaan, onneksi meillä on kuitenkin viisi yhteistä päivää viikossa jolloin saadaan nauttia yhteisestä ajasta. On tämä kyllä huippu juttu ja olen erittäin kiitollinen että saan yhdistettyä ihanaa kotiäidin arkea sekä työssäkäyvän äidin arkea, winwin!

Nyt kun on tehnyt töitä tuntuu viikonloppukin niin paljon enemmän "ansaitulta" (jos näin siis saa sanoa). Viikonlopulle meillä ei ole muita suunnitelmia kun nähdä vähän kavereita ja ehkä käydä mummolassa. Mennään siis aika rennolla meiningillä, ihanaa! Hyvää viikonloppua 💕

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Paluu arkeen

Paluu arkeen koitti. Miehellä loppui loma ja mun kokoaika-työt vaihtuu osa-aikaiseen. Huomenna siirrytään jo elokuun puolelle, ja tämä kesä on ollut mulle jotenkin mitäänsanomaton ja tuntuu siltä etten ole tehnyt paljon mitään. Avoimin sekä ihan hyvillä mielin otan siis vastaan tulevan syksyn, vaikka töihin paluu oikeaan työpaikkaani jännittääkin hirmuisesti!

Elokuussa meillä (tai enimmäkseen mulla) on kivoja suunnitelmia työn ohelle. On kaveireiden synttäreitä, amatööri jalkapalloturnaus, Kaija Koon keikka. Niin ja neidin 1v synttäritäkin pitää alkaa suunnittelemaan kunnolla. Jotain pientä olen jo kylläkin tehnyt, mm. ostanut ilmapallot ja päättänyt suurimman osan tarjoilusta, mutta vielä pitäisi kutsut lähettää (tyylikkäät facebook ja whatsapp kutsut :D). 
Outoa ajatella että meidän neiti täyttää kohta vuoden, aika on mennyt niin nopeasti. Viime viikolla hän otti ensimmäiset askeleet ilman tukea, kohta hän siis jo kävelee. Alku-aika oli ihanaa, mutta kyllä mä tykkään tästä ajasta vähintäänkin yhtä paljon. Milasta on paljon enemmän seuraa ja hän ymmärtääkin jo tiettyjä asioita.

Kaikkien juhlien ja hauskanpidon ohella pitäisi myös laittaa ruokavalio takaisin ruotuun. Koska polveni vieläkin reistailee ja liikunta on kielletty on mun vähän katsottava mitä suuhuni laitan.
Tästä tämä taas lähtee, uusi ajanjakso elämässä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Viikonloppu

Viikonloppu mennyt leppoisasti. Perjantaina heräiltiin kaikessa rauhassa ja käytiin neidin kanssa hakemassa mulle aamulatte läheisestä kahvilasta. Istuttiin puiston penkille ja ihmeteltiin autoja, ihmisiä ja luontoa. Iltapäivällä käytiin miehen äidin luona syömässä iso satsi mansikoita ja kotimatkalla tehtiin miehen kanssa jotain mitä ei ennen olla tehty, haettiin nimittäin sushia illalliseksi! Todettiin että ei se sushi ole ihan se meidän juttu. Myöhemmin illalla kävin vielä parin ystävän kanssa viinillä paikallisessa.

Tänään nukuin p i t k ä ä n (klo 11 asti) ja teki kyllä hyvää. Herätys vaan ei ollut paras mahdollinen, mies nimittäin kertoi että meidän vaunujen rengas on puhjennut... Ei muutakun soittoa liikkeeseen maanantaina. Onneksi meillä on kantoreppu, sillä päästiin kätevästi käymään mummin luona. Pakko kyllä todeta että ei tuo meijän neiti ihan mikään kevyt keijukainen enää ole, sen verran oli painoa repussa :D

Mulla on tällä hetkellä sohva, telkkari ja karkkikippo ihan itselläni kun mies lähti käymään kavereilla, joten sinkkuelämää pyörimään ja suklaata nassuun!

Ihanaa viikonloppua!



torstai 20. heinäkuuta 2017

Viikko (melkein) pulkassa!

Moikkamoi! Ensimmäinen työviikko pulkassa (tai no menenhän mä sunnuntaina töihin) ja olen positiivisesti yllättynyt! Työpäivät ovat olleet kivoja ja menneet tosi nopeasti. Olen jaksanut puuhailla kotona ja neidin kanssa ennen ja jälkeen työpäivien. Nyt tosin olen aaaaivan loppu ja meinasinkin nukahtaa tänään matkalla kauppaan.
Ensiviikolla mulla on vielä viiden päivän työviikko kun mies lomailee, jonka jälkeen työt vähenee mun osalta.

Huomenna on jälleen perjantai, ja mietinkin pitäisikö mun sen kunniaksi leipoa jotakin, vaikka valkosuklaamutakakku? Viimeksi se onnistui niin täydellisesti! Hirveä makeanhimo pukkaa päälle väsymyksen takia!

Viikonlopulle ei ole kummoisempia suunnitelmia. Käydään miehen äidin luona ja löhöillään varmaan suurin osa viikonlopusta kotona, ellen sitten saa jotain yllättävää energiaboostia jostain ja päätä lähteä jonnekkin. Sen näkee sitten.
Mä sain sopivasti viikonloppu siivouksen tehtyä tänään töiden jälkeen, joten sekin urakka on hoidettu alta pois, jess! Nyt voi siis vaan nauttia!

Nyt ei löytynyt menneiltä päiviltä muuta kuvaa kun tämä, joten menkööt. Pirteänä lähdössä aamuvuoroon!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Keskiviikko



Sisko kävi tänään moikkaamassa mua ja pikkuneitiä, joten mulla oli hyvä syy leipoa mustikkapiirakkaa. Mustikkapiirakka on varmaan helpoin leivos ikinä, ja ainekset löytyy varmasti jokaisen kodista.
Pakko muuten hehkuttaa mun uusinta kirppari löytöä. Ostin nuo kuvassa näkyvät pöytätabletit nettikirpparilta - kahdella eurolla!

Kerroin aikaisemmin, että mun oli tarkoitus aloittaa työt tällä viikolla, vaan eipäs mennyt taaskaan niinkuin oltiin suunniteltu. Lääkärisetä oli sitä mieltä ettei tämän minun polven kanssa vielä mitään töitä tehdä, joten olen koko tämän viikon sairaslomalla. Huomenna on aika ortopedille, ja rukoilen ettei hän löytäisi mitään vakavaa polvesta. Toivottavasti tämä polvi parantuisi nopeasti, koska vaikka mielelläni olen kotona miehen ja neidin kanssa niin kyllä mua hävetti viedä saikkulappu töihin heti kesäloman päätyttyä. Mua on muutenkin aina hävettänyt olla sairaslomalla (en todellakaan tiedä miksi) ja se ilmoittaminen pomolle on joka kerta yhtä kamalaa.

Nyt aijon ottaa ison palan mustikkapiirakkaa ja jatkaa Uusi päivän katselua. Aloitin eilen ihan ensimmäisestä jaksosta ja ai että mä tykkään siitä sarjasta! Ihanan leppoisa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kotona

Pitkästä aikaa! Eilen illalla tultiin mökiltä kotiin, voihan itku. Viikko meni aivan liian nopeasti. Oltaisiin niin mielellämme vielä jääty muutamaksi päiväksi, mutta anopin piti palata töihin ja oltiin jo sovittu että tullaan kaikki samalla autolla takaisin.

Meillä oli tosi kivaa ja Mila viihtyi kun oli lääniä missä liikkua sekä monta viihdyttäjää. Neitiä hemmoteltiin oikein kunnolla, tuliaisiksi hän sai oman audi potkuauton, uima-altaan ja paaaaaaljon vaatteita. Neiti pääsi jopa maistamaan ihan vähäsen jäätelöä.

Itsekin viihdyin paremmin kuin hyvin, ja niinkuin sanoin olisin voinut vielä jäädä. Ihmiset ovat siellä niin paljon mukavempia ja lepposia, sekä se hiljaisuus oli ihanaa. Voisin todellakin harkita muuttavani jonnekkin vähän syrjemmälle, ehdotin tätä jopa miehelle, mutta hän ei oikein innostunut asiasta. Ainoa asia mistä en oikein piitta on ötökät! Niitä en voi sietää en sitten ollenkaan. Kotona oli siis ihan mukavaa istua pöntölle rauhassa ilman että joku jäätävän kokoinen hämähäkki hyökkää kimppuun.

Fiilis on siis ollut vähän haikea. Ei pelkästään siitä että tultiin kotiin vaan myös siitä että meillä muuttuu arki parin päivän päästä vähäksi aikaa. Meillä vaihtuu roolit miehen kanssa, hän jää kotiin pariksi viikoksi neidin kanssa kun minä käyn tekemässä enemmän töitä. Vaikka kyse onkin vaan parista/kolmesta viikosta tuntuu tämä silti vaikealta. Näiden viikkojen jälkeen palaan oikealle työpaikalleni, ja jos totta puhutaan en yhtään haluaisi sinne. Mua on alkanut ahdistamaan koko ravintola-ala, se ei enää tunnu omalta jutulta. Mutta nyt vielä kun neiti ei ole päiväkodissa tuntuu tämä järjestely järkevimmiltä. Työpaikallani pystyn itse päättämään aika pitkälti milloin menen töihin, joten Milan hoito onnistuu kotona. Toivon että pääsen vihdoinkin tammikuussa vaihtamaan alaa pysyvästi. Tiedän että se on pitkälti itsestäni kiinni, ja aijonkin tehdä kaikkeni että toive toteutuu!

Nämä maisemat... <3


Mökillä oli aikaa ottaa hieman omaa aikaa, viihdyin kirjojen parissa 



Toisena iltana meillä nousi myrsky

Takkatuli ja hyvä kirja (ja lasi viiniä)

Aivan kamala ikävä tuonne. Toivottavasti ehdittäisiin vielä kävästä mökillä kesällä tai alkusyksystä.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ei mennyt niinkuin strömsössä

Heippa!

Olenkin aikaisemmin kertonut että meillä on ollut hieman epäonnea tämän meidän kämpän suhteen. Tämä on tosi nätti, mutta joko tässä on käytetty halvinta mahdollista materiaalia tai sitten remonttimies on vaan epäpätevä. No joka tapauksessa, oltiin Milan kanssa keskiviikkona kavereiden luona kyläilemässä ja kun tultiin kotiin huomasin ettei jääkaapissa toimi valot. Siinä sitten seurailin tilannetta alkaako kaappi lämpeämään vai voiko lamppu olla vaan palanut, samalla etsin jo hikipäissäni takuukuittia. Kun olin aikeissa lämmittää itselleni päivällistä huomasin ettei mikro toimi, eikä vedenkeitin, eikä kahvinkeittimet... no kappas meillä on sähköt menneet keittiöstä! Sulakkeet tuli tietenkin heti mieleen ja kävin ne tarkastamassa, mutta ei, kaikki ok! Soitto talkkarille joka soitti sähkömiehelle - joka ei tietenkään enää samana päivänä päässyt paikalle. Ei muutakun jatkojohdolla jääkaappi kiinni ja odottamaan soittoa sähkömieheltä, joka onneksi pääsi tulemaan heti seuraavana päivänä.
Sähkömiehen tuomio oli liitäntävirhe. Tästä en ymmärtänyt mitään mutta hyvältä se ei anakaan kuulostanut omiin korviini. Sähkömies kehoitti ottamaan yhteyttä vuokraemäntäämme ja nyt meille tulee parin viikon päästä vuokraemäntämme luotto sähkömies katsomaan keittiön sähköjen tilanne ja maadoittamaan pistorasiat. Tästäkään en mitään ymmärtänyt, mutta asia vissiin hoituu (toivottavasti).

Moni kakku päältä kaunis - tulee mieleen kun tätä meidän asuntoa mietin.

Onneksi tänään on perjantai ja miehellä alkoi neljän viikon loma. Maanantaina suunnataan mökille viikoksi ja toivotaan että sää jumalat ovat puolellamme.
Tänään on myös viimeinen vanhempainvapaa päivä, ja haikealta tämä kyllä tuntuu. Niin kuin olen aikaisemmin kertonut meidän arki ei tule tästä paljoakaan muuttumaan, yhteinen aika miehen kanssa tietenkin hieman vähenee mutta saan jatkaa kotona oloilua neidin kanssa 5-6 päivää viikossa, mutta pahalta tämä ainakin nyt tuntuu. Ensimmäinen äitiyslomani oli tässä. Toivottavasti saan vielä joskus nauttia äitiysloman ihanuudesta, vaikka ei se aina niin ruusuilla tanssimista ole. Mutta kun suurin osa on (ainakin meidän kohdalla) ollut aika ruusuista, jaksaa ne risutkin aina välillä.

Hyvää viikonloppua!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannus on kerran vuodessa

... onneksi! Ja sinne meni juhannus 2017. Monella tämä tarkoittaa kesän alkua, mutta itse alan jo pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan tulevaan syksyyn. Päivät lyhenee ja illat pimenee.
Juhannus on ihana kesän juhla, mutta itse ainakin hullaannun totaalisesti kaikesta ihanasta ruuasta ja juomasta, ja sen huomaa tästä turvotuksesta. Grilliruokaa, kakkua, karkkia, herkku aamiaiset. Niin ja tietenkin viini ja saunasiiderit, a p u a! Taidanpa jättää vaalla käymisen koko kesäksi. Tänään aloitin aamun vähän kevyemmällä aamupalalla ja aijon muutenkin syödä tänään sekä loppuviikon kevyempää ruokaa, jospa huomenna olisi suurin turvotus kadonnut.

Me tosiaan lähdettiin jo torstaina juhannuksenviettoon lappohjaan. Teki oikein hyvää päästä muutamaksi päiväksi rentoutumaan. Muutamat meistä jopa rentoutui niin paljon että jaksettiin valvoa aamu seitsemään asti lauleskellen ja kitaraa soitellen!
Nyt ehditän olla viikko kotona kunnes suunnataan auto kohti polvijärven mökkiä. Sopivasti ehtii pestä pyykit ja nähdä kavereita ennekuin tulee lähtö seuraavaan paikkaan.


Torstaina ja perjantaina saatiin nauttia ihanasta auringosta ja lämpimästä säästä. Lauantaina olikin perus juhannus sää.


Vartaita, maissia, halloumisalaattia, hampurilaisia...NAM!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ihanaa, viikonloppu!

I-H-A-N-A päivä takana. Tämä ilma, kiirettömyys, laatuaika neidin kanssa - parasta. Ostin neidille ison kasan hiekkaleluja kirpparilta kolmella eurolla ja niitä päästiin tänään kokeilemaan. Eihän Mila niistä oikein mitään vielä ymmärrä, mutta lapiota on kiva heiluttaa. Puistossa oli tänään paljon muitakin pikkuisia, joten neiti oli ihan elementissään. Puistoilun jälkeen käytiin syömässä hyvää lounasta ja alkuillasta käytiin vielä vetämässä pieni kävelylenkki. Hieman harmittaa ettei voida tehdä pidempiä lenkkejä mun polven takia mutta näillä mennään. Polveni olen jotenkin onnistunut telomaan, eli se on turvonnut, jäykkä ja kipeä... Onneksi saan vaunuista hyvän tuen.
Tosiaan, enää en voi makoilla nurmikolla biksut päällä ottaen aurinkoa niin kuin ennen, vaan meininki on muuttunut vaunukävelyiksi, keinumiseen sekä hiekkalaatikolla istumiseen. Mutta tiedättekö mitä, mua ei haittaa yhtään! Muistan miten joskus nuorempana oli joka ikinen kesä hirveä stressi siitä että auringossa piti makoilla ja hikoilla tuntitolkulla. Piti saada hyvän rusketus aikaiseksi  jotta voisi sitten kilpailla kavereiden kanssa kuka oli saanut eniten väriä. Tyhmää tiedän, mutta uskon että nuoriso harrastaa tätä vieläkin. Itse olen nykyään aika arka auringon suhteen ja auringonotto jää erittäin vähälle.



Juteltiin tässä yksi päivä äitini kanssa juhannuksesta, tai enimmäkseen siitä että se on JO ensi viikolla. Ensi viikolla juhlitaan keskikesää ja sen jälkeen alkaakin jo päivät lyhenemään. Anteeks mitä? Mihin tämä aika menee? Heinäkuu kolkuttaa jo ovella ja jos aika menee yhtä nopeasti kun tähänkin asti (ilmeisesti) niin ollaan kohta jo elokuussa. Muistan miten lapsena kesä tuntui niin pitkältä ja loputtomalta, vaan eipäs enää.


Nyt ei kuitenkaan masennuta. Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Nautitaan täysin rinnoin ja ollaan kiitollisia näistä ihanista kesäpäivistä, menneistä ja tulevista.

Ihanaa viikonloppua<3

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kotipäivä

Tänään ollaan saatu "nauttia" koko päivä vesisateesta. Olin ajatellut että ulkoiltaisiin oikein kunnolla, mutta ei tuo sää hirveästi houkuttanut. Päätin siis että jäädään kotiin. Mitäs tuommoisen 8,5 kuukautisen kanssa sitten voi tehdä sadepäivänä jos ei halua lähteä ulos ovesta?

Me ollaan neidin kanssa mm. luettu lempparikirjat läpi useaan otteeseen, syötelty pallolla, rakennettu torneja ja rikottu ne, hypitty hyppykeinussa, katsottu muumeja, laulettu, tanssittu, kylvetty. Lisäksi neiti on tietenkin kaiken puuhan keskellä nukkunut kahdet pitkät päikkärit ja mä olen saanut meidän kaappeja vähän raivattua, neidin avustuksella tietenkin :D Vähän soseitakin sain valmistettua sekä useamman koneellisen pyykkiä pestyä.

Oikein tehokas kotipäivä takana ja olen enemmän kuin tyytyväinen tähän päivään. Huomenna haluan kuitenkin lähteä neidin kanssa ulos, onneksi meillä on ainakin yhdet kaveritreffit sovittuna huomiseksi. Yksi päivä kotona on ihan ok, mutta huomenna kaatuisi luultavasti seinät päälle. Nyt ajattelin ottaa jumppamaton sekä painot esille ja vetästä tehokkaan kotijumpan, hyvää alkanutta viikkoa!


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

8kk neuvola

Meidän neiti on nyt 8,5 kuukautta vanha. Viime viikolla käytiin neuvolassa, ja nyt tiistaina käytiin neuvola lääkärin luona. Kaikki oli molemmilla kerroilla hyvin, neiti on 68cm pitkä ja painoa on reilu 8 kiloa. Sopusuhtainen tyllerö siis. Saan usein kuulla ventovierailta että Mila on tosi pieni, mutta ihan reippaan kokoinen hän kyllä minun (ja neuvolatätien) mielestä on.

Mila syö oikein reippaasti ja pääsääntöisesti meillä menee soseita. Sormiruokailuakin ollaan kokeiltu ja tehdään sitä aina välillä, mutta ollaan huomattu että soseiden syönti on ainakin vielä se meidän juttu. Neidin ehdoton lemppari on puuro kuningatar soseella!
Imetys meillä loppui viikko sitten, ei vaan neidin mielenkiinto enää riittänyt eikä ne hampaat hirveen mukavalta myöskään rinnassa tuntunut. Ensin tietenkin vähän harmitti, mutta nyt olen jo ihan sujut asian kanssa. Sain mä kuitenkin imettää rakasta lastani 8 kuukautta <3 

Niin tosiaan, kaksi ensimmäistä hammasta puhkesivat huhtikuussa, kuulemma ylähampaitakin olisi tulossa. Toivottavasti säästytään yhtä vähällä kiukuttelulla ylähampaidenkin kanssa. 

Joka paikkaan kiipeämisen Mila aloitti äitienpäivänä ja yhtä menoa se on ollut sen jälkeen. Sivuaskelia hän ottaa reippaasti ja jopa muutaman askeleen tuettuna. Saa nähdä käveleeko hän alle 10 kuukautisena niinkuin isänsä. 

"Ihana tyttö" lukee lääkärin tekstissä viimeisessä lauseessa - ja ihan oikeassa hän on. Mila on ihana tyttö <3 


lauantai 3. kesäkuuta 2017

Syntymäpäivä ja haikeutta ilmassa

Eilen se tuli täyteen, nimittäin viidenkympin puoliväli! Kyllä, 25 vuotta - eikä tunnu missään! Synttäreitäni vietin niinkin railakkaasti kun yksin kotona Gilmore Girlsin parissa, haha! Tai no, päivällä käytiin kaverin luona kyläilemässä ja hän ihanasti yllätti minut lahjalla ja itseleivotuilla synttäri muffinsseilla, sekä illalla siskoni tuli meille kylään ja leivottiin perinteinen mutakakku. Koska mies on koko viikonlopun yövuoroissa päätettiin viettää synttäreitä (ja meidän 4v vuosipäivää <3) torstaina. Pöytään katettiin mm. valkosipuli-homejuusto etanoita ja patonkia, karitsaa, entrecotea, halloumia, uunijuureksia. Aaah, tulee ihan vesikielelle kun muistelen meidän illallista.

Vaikka en mitenkään suuresti olisi halunnutkaan viettää synttäreitäni, niin olisi se ollut mukavaa edes päästä ystävien kanssa illalliselle. Harmillisesti se ei vaan kertakaikkiaan ollut mahdollista tällä kertaa. Itseasiassa tänään mulla on ollut enemmän haikea fiilis. Päättäri viikonloppu - näin päivällä niitä onnellisia lapsia jotka riemuitsivat alkanutta kesälomaa todistukset kädessä. Jotenkin muistui mieleen se fiilis mikä itselläni aina oli kun koulu loppui ja kesäloma alkoi. Se fiilis lapsena, mutta myös silloin kun itse vihdoinkin valmistuin ammattikoulusta. Sanoinkuvailematon fiilis.

Jos ihan totta puhutaan, niin kyllä mun tällä hetkellä tekisi mieli istua ystävien kanssa terassilla, kilistellä skumppalasit kädessä ja fiilistella pitkään odotettua, vihdoinkin alkanutta kesää. Mutta koska mulla on maailman rakkain aarre täällä kotona saa skumpat ja terassit odottaa ensi viikonloppuun.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Lemppari smoothie

Nyt kun ollaan saatu nauttia lämpimistä keleistä olen taas (niin kuin joka kevät) innostunut smoothieista. Jos talvella join 2-3 kuppia kahvia päivässä on määrä vähentynyt yhteen kahvikupposeen. Smoothie on korvannut kahvin miltein kokonaan, sitä meneekin 2-3 lasillista päivässä. Ei kyllä mikään ihme että mun kahvin juonti on vähentynyt, ei mulle ainakaan maistu kuuma juoma jos ulkona on lämmin. En tiedä onko asioilla oikeasti mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta huomaan että olen paljon virkeämpi päivisin. Sattumaa? Voi olla - mutta mä uskon tähän poppassmoothieen!

Tätä "reseptiä" noudatan melkein aina valmistaessani smoothien ja tämä riittää kolmeen annokseen, aamu-väli sekä iltapala. Itse tykkään raikkaasta sekä kirpeästä - ja tämä on juuri sitä!

2 kiiviä
1 prk ananasta
1 vihreä (granny smith) omena
1 sitruunan mehu
2 appelsiinin mehu
jäitä


Keväisen värinen - keväisen raikas!