maanantai 27. helmikuuta 2017

Nettikirppistelyä vol. 2

Löysin tässä yksi päivä meidän neidille taas lisää vaatteita nettikirpparilta. Mua välillä huvittaa se miten useimmiten vaan näen miten muut iloitsee kun ovat löytäneet vimman lettibodyja ja gugguun tupsupipoja - mä taas innostun ihan perus kappahlista :D

Kolmet housut josta kahdet ihanat röyhelöpyllyt (ne on vaan niin söpöjä) ja kaksi mekkoa lähti mukaan. Kaikki kokoa 80, eli menee vielä hetki ennenkuin tulee käyttöön.


Olen huomannut että tykkään pukea Milaa vaaleisiin väreihin. Erityisesti vaaleanharmaa yhdistettynä vaikka esimerkiksi hennon vaaleanpunaiseen (raskaana ollessani mua ärsytti kaikki vaaleanpunainen ja vannoin että en pue tytärtäni siihen) tai hentoon keltaiseen. Katsotaan millainen vaatetyyli miellyttää neitiä sitten kun hän vähän kasvaa :)

Ihanaa alkanutta viikkoa <3

perjantai 24. helmikuuta 2017

Perjantai-illan pohdiskelua

Mitä muuta tehdä perjantaina kun käydä kuuden muun äidin kanssa mammatreffeillä kahvikupposten äärellä ja sen jälkeen kiertää kauppoja pikkusiskon kanssa - ja sen jälkeen tietenkin kahvilla. Ihana perjantai vietetty siis.

Miehellä on tämä viikonloppu yövuoroja, joten ollaan ihan kahdestaan Milan kanssa. Vähän jännittää mitä nämä illat/yöt tuovat tullessaan, sillä neiti on nyt pari iltaa putkeen herännyt hirveään itkuun ja nukahtanut uudestaan vasta noin 1-2 tunnin jälkeen. Ei mua muuten jännittäisi, mutta sinä aikana hän suostuu vain ja ainoastaan olemaan sylissä - tissi suussa - ja auta armias mikä itku siitä syntyy kun yrität nukuttaa häntä uudestaan.
En tosissani tiedä mikä hänellä on. Voiko tämä mahdollisesti johtua hampaista? No mutta, tämäkin on varmasti vain joku vaihe - ja vaiheet menevät ohi, vai mitä? Toivottavasti pian.

Aina välillä - tai siis silloin kun neidille juuri kelpaa vain se tissi, mietin kauanko jatkan (jaksan) imetystä. Se tunne mikä silloin iskee - ei ahdistus mutta jokin vastaava, tuntuu välillä niin raskaalta. Mutta sitten taas kun yritän ajatella tätä Milan kannalta - jos tissi tuo hänelle sen turvallisuden tunteen ja saa hänet rauhoittumaan, niin totta h*lvetissä mä jatkan. Niitä raivokohtauksia ei (toivottavasti) tule niin usein että se saisi mut vielä lopettamaan.

Tässä taas muistutus - imetys ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.


torstai 23. helmikuuta 2017

Kahvittelua

Ennen Milaa en oikein ikinä välittänyt kahvista. Sain usein kuulla että olen outo - olen parikymppinen ravintolatyöntekijä enkä juo kahvia. Pari kuukautta Milan syntymän jälkeen jokin outo kahvinhimo kuitenkin iski. En oikein tiedä miten tai miksi, aloin vain juomaan sen yhden kupposen kahvia päivittäin.

Nykyään en tiedä mitään parempaa rentoutumis keinoa kun kahvinjuonti. Milan ensimmäisillä päikkäreillä laitan tiskit, pyykit ja itseni kondikseen, mutta toisilla päikkäreillä - ah se hetki, se on pyhä hetki. Silloin heittäydyn sohvalle läppärin kanssa ja juon mun kahvikupposen.

Sitä paitsi, onko mitään kivempaa kun istua ystävän kanssa kahvilla ( ja ehkä joku leivonnainen siinä sivussa) ja parannella maailmaa? No ei ole.

Nyt kun vielä mammalomaillaan kannattaakin istua ystävien kanssa kahvilla keskellä päivää, kun se kerran on mahdollista.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Meidän neiti

Millainen on meidän kohta 5 kuukautta täyttävä Mila?

Mittoja en hänestä vielä tiedä, koska seuraava neuvola meillä on vasta ensi viikolla. Mutta tässä hieman muuta infoa hänestä.

Neiti on iloinen vauva joka ei turhaan itkeskele, tai no itkee (osoittaa mieltään) jos asiat eivät mene nyt ja heti niinkuin hän haluaa. Yksin leikkiminen on ihan mälsää ja isin kanssa leikkiminen ihan parasta. Kylpeminen on myös todella kivaa ja kylpyammetta saa vähän väliä täytellä kesken kylpemisen uudella vedellä, sillä neiti polskii suurimman osan vedestä pois.
Myös mobilen potkiminen ja biisien vaihtaminen on ihan huippujuttu eikä nukkuminen kiinnosta.

Viime viikolla hän oppi kääntymään niin että käsikin pääsee vatsan alta pois. Hän myös jollain oudolla tavalla pääsee liikkumaan, olen esimerkiksi viimeksi tänään jättänyt hänet pari kertaa matolle leikkimään kun käväisen vaikka vessassa ja seuraava paikka mistä olen hänet löytänyt on pöydän alta. 

Ruoka jota hän on päässyt maistamaan maidon lisäksi on peruna ja porkkana, josta porkkana kyllä taitaa maistua neidille paremmin. 

Neidillä on aika tarkka rytmi mihin kuuluu herääminen joka aamu noin klo 8.40, kolmet päikkärit ja illalla nukkumaan klo 19. Siinä välissä yksi lämmin ateria ja paljon puuhaamista ja leikkiä. 

Meidän neiti on ihana, täydellinen. Hän on parasta mitä meille on koskaan tapahtunut.


maanantai 20. helmikuuta 2017

Mökkeilyt mökkeilty

Aivan ihana viikonloppu takana. Löhöilyä, saunomista, hyvää ruokaa sekä parasta seuraa. Juuri sitä mä tarvitsin. Oikein harmittaa että viikonloppu meni niin nopeasti. Arki pamahti ihan totaalisesti päin kasvoja ja tämän päivän väsymys on ollut aivan kamalaa. Vedettiinkin Milan kanssa melkein kolmen tunnin päikkärit. 
Onneksi meillä on tälle viikolle kaikkea kivaa puuhaa tiedossa, mm sisarustreffit sekä mammatreffit x 2. 


Tajusin viikonloppuna että Milasta tulee tällä viikolla 5 kuukautta(!). Siis apua, 5 kuukautta?! Mihin tämä aika taas on mennyt? Kohta tulee täyteen puoli vuotta. Meidän pieni rakkauspakkaus <3 Pitääkin ottaa kaikki irti näistä viimeisistä äitiysloma kuukausista. Päivät vain vähenee, mutta sellaista se vaan on.


Mutta nyt, salkkarit ja kookospalloja (vaikka onkin maanantai).

torstai 16. helmikuuta 2017

Viikonlopun odotusta

Olisipa jo huominen. Odotan viikonloppua kovasti, me nimittäin lähdetään mökille. Mies ja Mila poimivat mut kyytiin kun pääsen aamuvuorosta ja siitä me suunnataan auto kohti Lappohjaa.

Tämä viikonloppu tulee kyllä tarpeeseen, vaikka elämä ei olekaan mitenkään erikoisen stressaavaa tai muuta, nyt on vaan semmonen fiilis että haluaa päästä pois kotoa. Hyvää ruokaa, täysi rentoutuminen, saunominen sekä ehkä jopa poreilu ammeessa tähtitaivaan alla, aah en malta odottaa! Ihanaa päästä hetkeksi pois täältä "kaupungin vilskeestä".

Nyt meinaan juoda mun kahvin loppuun ja odottaa että Mila herää päikkäreiltään. Sitten me puetaan ulkovaatteet päälle ja käydään hakemassa mun kirpparilöytö.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Kiinteiden aloittaminen

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut milloin me aloitetaan kiinteiden ruokien maistattelu Milalle. Neuvolan mukaan saadaan aloittaa, mutta niiden aloittamisella ei ole mikään kiire, koska heidän mielestä Mila kasvaa hyvin (vaikka jokin aika sitten sanoivat aivan muuta).

Mä olen heitellyt ajatuksia päässäni 6kk täysimetyksestä, mutta se ei houkutellut sitten yhtään. Varsinkaan kun huomaa miten neitiä kiinnostaa muitten syöminen ja niin mielellään hänkin ottaisi pienen maistiaisen.

Tänään me sitten pitkän pohdinnan jälkeen uskallettiin aloittaa. Googlailin netistä eri vinkkejä (kyllä, googlailin, koska mulle tämä kiinteiden ruokien viidakko oli ihan tuntematon). Mila sai pari teelusikallista perunaa sekoitettuna mun maitoon ja ai vitsi miten neiti tykkäsi! Hän myös halusi itse pitää kiinni lusikasta ja laittaa suuhun, meidän pieni muru <3

Kaikenkaikkiaan oikein hyvä debyytti meidän kiinteiden aloitukselle. Tästä se lähtee :)


maanantai 13. helmikuuta 2017

Mielensäpahoittajat

Joo, kukaan ei ole varmasti missannut mitä Sirpa Selänne meni möläyttämään keskiviikon Yökylässä Maria Veitola jaksossa.

Äidin paikka on kotona, äiti on tärkein, olkaa kuin miehet, älkää tehkö lapsia, miehen ja naisen tasa-arvo DIIPADAAPA!

Sirpan sanomisista tuli kauhea somekohu ja suurinosa suomen kansasta veti herneen nenään ja loukkaantui. Pakko myöntää että mäkin aluksi ärsyynnyin hänen sanoistaan, mutta miksi? Miksi suomen kansa loukkaantuu siitä mitä joku Sirpa Selänne sanoo? Sirpa, jolla Teemun takia on rahaa kuin roskaa ja mahdollisesti realiteetit pikkaisen vääristyneet tämän takia. Hänen sanansa olivat hänen mielipiteensä ja kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, riippumatta siitä pahoittaako joku mielensä siitä tai ei.

Lisäksi, Sirpa oli nähtävästi nauttinut hieman viiniä illan aikana, ja kukapa ei olisi joskus viinipäissään möläytellyt asioita? Pitää myös muistaa että se minuutin pätkä oli varmasti leikattu niin että se herättäisi niin paljon huomiota kuin mahdollista. 

Toinen asia mistä nyt osa suomen kansasta on loukkaantunut on lauantain Putous jakson muokattu virsi. Siis ihan oikeasti, mistä kaikista asioista voikaan vetää herneen nenään? :D Me ainakin naurettiin ihan kippurassa äidin kanssa kun katsottiin sitä. Pitää olla huumorintajua jos meinaa katsoa huumoriohjelmia, kaikkea ei tarvitse (eikä pidäkkään) ottaa niin kuoleman vakavasti ;)

Olen puhunut, ihanaa alkanutta viikkoa! <3 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Meidän viikko

Viimepäivinä on ollut paljon tekemistä. 

Tiistaina : Aamun vietin hoitaen puheluita. Iltapäivällä käytiin juomassa synttärikaffet 1v sankarin kunniaksi.

Keskiviikkona : Käytiin neuvolassa mittaamassa mun hemoglobiini. Iltapäivällä tuli sisko ja veli käymään ja illalla suuntasimme vielä Milan kanssa hänen mofan ja P mommon luo. Syötiin hyvää ruokaa ja juotiin lasit cavaa.
Mä sain myös päivitettyä mun CV:n ja laitoin hakemukset pariin kiinnostavaan paikkaan. Vaikka paikan löytäminen tulee olemaan todella vaikeaa niin olen ainakin tyytyväinen että olen päässyt asian  kanssa alkuun.

Torstaina : Eli eilen olin töissä. Tai no, työvuoro oli niin ihanan rento ettei sitä ehkä työvuoroksi voi edes kutsua? Mulla oli koko eilinen niin hyvä fiilis ja mahtava porukka mun kanssa töissä eli päivä meni ihanan sutjakkaasti ja rennosti.

Tänään ollaan vihdoinkin oltu kaikki kotona. Viikon kauppareissu saatiin hoidettua ja kotia vähän siistitty, miehellä huomenna äijäillallinen eli me lähdetään Milan kanssa evakkoon. 
Iltapäivällä kävi myös miehen isä moikkaamassa meitä.

Mä sain Milan hetki sitten nukkumaan ja mies lähti käymään äidillään, joten mulla on telkkari ja koko sohva itselläni. Tiedossa on ainakin The voice of finland ja hieman tekisi mieli jotain hyvää. Tänään onkin himottanut erityisesti kookospallot jota himoitsin tosi paljon loppuraskaudessa. En kyllä tiedä kehtaanko leipoa, tällä viikolla on tullut herkuteltua aivan liian paljon! Ja lisää olisi vielä luvassa sunnuntaina... Ehkä mä vaan käyn hakemassa omenan keittiöstä. 
Mutta jokatapauksessa, ihanaa viikonloppua <3


Herkuttelusta puheenollen... tuo kardemummakierre on taivaallinen (ja riippuvuutta aiheuttava) !!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Uusi viikko sekä uusi laukku

Tällä viikolla meillä on paljon puuhaa - on lääkärikäyntiä, mammatreffejä, 1v synttärit, Milan isovanhempien luona kyläilemistä ja lisäksi ihan perus kotihommia. Koti pitäisi saada siivottua ja mielellään niin nopeasti kuin mahdollista, tämä kaaos saa mut stressaantuneeksi. Pitäisi soittaa pari tärkeää puhelua koskien mahdollista opiskelua, ja se jos mikä saa mut stressaantuneeksi. Kammoan kaikkia "virallisia" puheluita jne. Mutta nämä on vaan asioita jotka on pakko hoitaa.

Tänään me aloitettiin viikko nukkumalla pitkään. Hitaan aamun jälkeen suunnattiin Milan kanssa Selloon synttärilahja ostoksille. Mun kummityttö täyttää huomenna vuoden (!!) ja niitä juhlitaan sunnuntaina, joten hänelle olin metsästämässä lahjaa. Vaikka vuoden ikäinen ei niin lahjoista paljon ymmärräkkään niin mun mielestä on kiva muistaa synttärisankaria edes jollain tavalla. Eikä sen lahjan tarvitse olla mikään kallein lelu mitä kaupasta löytyy, ajatus on tärkein.

Kun lahja oli ostettu kävästiin vielä nopeasti kappahlissa. Viimeksi kun siellä olin huomasin aivan ihanan laukun jota hipelöin pitkään ja pohdin ostanko vai en. No, laukku jäi sillon kauppaan ja olen nyt kolmen viikon ajan pohtinut kävisinkö sittenkin ostamassa sen - ja niinhän siinä kävi!
En ole koskaan ollut mikään hullu laukkuihminen, mutta tämä vaan jotenkin jäi pyörimään mieleeni. Nyt olen onnellinen uuden laukun omistaja.


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Hidas sunnuntai


Me tultiin äsken kotiin reippaalta vaunulenkiltä. Herättiin tänään vasta puoli yksitoista (!!) joten oli pakko pukea ulkovaatteet niskaan ja lähteä reippailemaan, ei tästä päivästä muuten tulisi mitään. Mila oli tosi huonolla tuulella kun päästiin takaisin kotiin eikä mikään oikein kelvannut. Kokeilin voisikohan se johtua väsymyksestä vaikka hän nukkuikin tosi pitkään aamulla ja lisäksi vielä vaunuissa - ja kyllä, sinne hän simahti omaan sänkyynsä melkein heti. Toivottavasti ei ole flunssa iskemässä kun noin paljon väsyttää.
On tämä outoa, jos vauva nukkuu huonosti päikkäreitä ollaan huolissaan, mutta sitten taas jos vauva nukkuu joskus pitkään ja useasti ei silloinkaan olla tyytyväisia vaan huolestutaan.

Nyt kun Mila nukkuu voisin hyvin käyttää tilaisuuden hyväksi ja vähän siivota tät meidän rojupesää. Mutta toisaalta, jos tunnen itseni oikein niin tulen jäämään tähän sohvalle röhnöttämään ja selailla nettikirppareita. Haussa olisikin iso pyöreä maljakko.

Ihanaa sunnuntaita <3

lauantai 4. helmikuuta 2017

Eilinen työvuoro

Nyt se on ohi, nimittäin työvuoro jota pelkäsin ja joka vaivasi mun mieltä viikon verran. Ei se loppujenlopuksi ollutkaan niin kamalaa, päinvastoin. Oli itseasiassa ihan terapeuttista miettiä jotain ihan muuta kun imettämistä ja likaisia vaippoja. Oli ilo huomata miten positiivisia asiakkaat olivat kun näkivät minut taas työn touhussa, monta iloista tervehdystä ja muutaman halauksenkin sain. Olen vissiin tehnyt jotain oikein töissä ;)

Kotona mua odotti onnellinen prinsessa ja väsynyt mutta helpottunut mies. Nyt tiedän sen fiiliksen kun vanhempi tulee töistä kotiin ja näkee lapsen riemun, ihan parasta <3

Työpäivä ei sinänsä tuntunut raskaalta ja jalkojakin alkoi jomottamaan vasta illalla kun heittäydyin sohvalle. Mutta ei mikään ihme, 8 tuntia töissä ilman istumistaukoja (ellei 3min tissintyhjennys taukoa vessassa lasketa), kroppa ei ole enää tottunut tämmöiseen, onhan tässä puolen vuoden tauko ollutkin.

Ensi viikolla mulla on taas luvassa työvuoro, mutta tällä kertaa vain lyhyt 6 tunnin päivä. Enää ei ahdista, vaan menen hyvillä mielin sen tekemään.

Aamulla sain kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa juoda kupin kahvia ennen töihin lähtöä. Mä en tiedä miksi, mutta mulle tuli siitä tosi aikuinen olo... :D

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Onni on asenteesta kiinni

Tämä alkuviikko on ollut jotenkin erityisen rankka. Mikään ei huvita, kamala väsymys päällä kokoajan vaikka saan nukkua 8-9 tuntia joka yö, tientenkin 3-4 tunnin pätkissä.
Perjantain työvuoro ahdistaa enkä ole enää yhtään innoissani siitä että saan vähän lisää rahaa tienattua. Näillä fiiliksillä olen mennyt nämä päivät.

Tänään kun Mila ei suostunut nukahtamaan omaan sänkyyn ensimmäisille päikkäreilleen päätin pukea meille ulkovaatteet ja lähteä tunnin reippaalle vaunukävelylle. Mila saisi nukutuksi ja minä hyötyliikuntaa, winwin tilanne. Mielessäni pyöri ajatuksia ihan laidasta laitaan samalla kun työnsin vaunuja eteenpäin ja tajusin, että TOTTAKAI tuleva työvuoro ahdistaa jos mä menen sillä fiiliksellä että en halua sitä tehdä ja kaikki on p*skaa.
Mitä enemmän mietin kaikkea negatiivisella fiiliksellä niin tottakai kaikki muuttuu pakostikkin negatiiviseksi.

Nyt ei tosiaan auta muu kuin hyväksyä tilanne. Perjantaina menen illalla tekemään lyhyen työvuoron, ja lyön vetoa että kun olen sen suorittanut fiilis tulee olemaan mitä parhain. Uskon myös että tulen olemaan entistä kiitollisempi siitä että saan olla kotona, jos käyn töissä sen pari hassua kertaa kuukaudessa.