perjantai 31. maaliskuuta 2017

Puolivuotias

Sunnuntaina tuli täyteen puolivuotta siitä kun synnytin maailmaan meidän pienen ihmeen. Tämä puolivuotta on ollut ihana, kamala, ihanan kamala, raskas, antoisa, täynnä rakkautta, paras puolivuotta. 

Minkälainen meidän neiti sitten on nyt kun 6 kuukautta on tullut täyteen? Sen lisäksi että hän on meidän ihana rakas ilopilleri on hän myös erittäin temperamenttinen. Tietää mitä haluaa - ja haluaa sen heti eikä viiden sekunnin päästä.
Hän kääntyilee ja pyörii, ryömii sekä menee hienosti konttaus asentoon. Vielä ei mennä hirveästi eteenpäin, mutta taaksepäin sitäkin enemmän.
Oman äänen testaaminen on tosi hauskaa, joten paljon kiljumista kuuluu meidän huushollista. Ensimmäinen hammas näkyy ja tuntuu jo, katsotaan milloin niitä tulee lisää.
Ruoka, varsinkin porkkana ja maissi maistuvat erittäin hyvin, jauheliha sitten vähän huonommin...
Innolla odotan mitä kaikkea hän vielä oppii, ja millainen hänestä tulee kun vielä kasvaa.

Monet sanovat ensimmäisen vuoden aikana että tuntuu siltä kun lapsi olisi aina ollut heidän kanssaan. Mulla ei mene näin. Joka päivä opin uutta meidän neidistä, joka päivä on jännittävä. Ei todellakaan tunnu siltä että Mila olisi aina ollut meidän kanssa - sillä mun elämä ei ole ikinä ollut näin ihanaa.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Tiistai kuulumisia

Taas on muutama päivä ollut vähän hiljaisempaa täällä blogin puolella. Lyhyesti sanottuna - menoa ja meininkiä ollut sen verran ettei koneen äärellä istuminen ole ollut ekana mielessä.

Tänään on ollut ihana päivä. Olen mm. käynyt kirpparilla ja jälleen kerran löytänyt Milalle kaikkea kivaa - siitä lisää myöhemmin! Lisäksi kävin ikeassa (sieltähän ei koskaan voi lähteä tyhjin käsin) ja illalla käytiin vielä miehen kanssa ravintolassa syömässä kun Mila oli isovanhemmillaan pari tuntia hoidossa. Kaikki oli muuten mennyt hyvin, mutta Mila on alkanut vierastamaan heitä. Mulle itselleni tulee siitä hieman paha fiilis kun Mila vierastaa isovanhempiaan, vaikka tiedän että se kuuluu tähän vaiheeseen ja menee ajan kanssa ohi. Nyt pitää vaan käydä yhä useammin moikkaamassa heitä!

Mä söin ravintolassa punajuuri-vuohenjuustopastan, nam! Vuohenjuusto on ehdottomasti yksi lemppari juustoista!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Viikonloppu & omar-palat

Ihanaa, viikonloppu <3 Vaikka äitiyslomalla olenkin niin viikonlopussa vaan on se jokin ihana tunne. 

Viikonlopun kunniaksi (ja Milan puolivuotis päivän kunniaksi) päätin eilen leipoa kauan himoitsemiani omar-paloja. Vaikka omar-palat eivät ole enään mikään uusi juttu niin mä en ainakaan ole ikinä ennen niitä leiponut. Reseptin löysin Kotikokki sivulta mutta tein tuplasatsin kuorrutetta :)

Pohja

200g sulatettua voita
4 kananmunaa
3dl sokeria
3rkl kaakaojauhetta (tummaa)
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
2dl maitoa

Kuorrute

400g omar karkkeja
4dl kuohukermaa

Laita uuni 200 asteeseen. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa sokeri ja kananmunat kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon maitoa ja jauhoseosta vuorotellen. Lisää sulatettu voi. Levitä uunipellille ja anna paistua n. 15-20min. 

Kuorrutteen valmistat kuumentamalla kerman lähes kiehumispisteseen jonka jälkeen lisää karkit. Keitä seosta miedolla lämmöllä (tässä meinasin mokata totaalisesti:D) 20-30minuuttia. Anna jäähtyä vähän aikaa jonka jälkeen levitä jäähtyneen kakkupohjan päälle. Koristele kakku ylijääneillä karkeilla ja leikkaa se paloiksi. Valmista, NAM!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Nettikirppistelyä vol. 3 & Keskiviikko kirpparia

Olen vahvasti sitä mieltä että en ala laittamaan järkyttävän suuria summia vauvanvaatteisiin, varsinkaan sisävaatteisiin. Miksi? No koska vauvat kasvaa niin kovaa vauhtia. Muutenkaan suurin osa näistä merkkivaatteiden lisko ja bambi kuoseista sekä räikeät värit eivät ihan miellytä omaa silmääni. Nyt tein kuitenkin semmoisen löydön selaillessani nettikirpparia että oli pakko tehdä kaupat.


(tai siis mies kylläkin tällä kertaa) osti(n) gugguun mustan jumpsuitin meidän neidille. Näitä olen ihastellut useasti, mutta jopa käytettynä näiden hinta on yleensä 50 euroa.


Tänään kävin pitkästä aikaa ihan OIKEASTI kirpparilla - mankkaan akselissa yllättäen, ja mukaan lähti kaksi bodya, kukkatunika, kahdet housut (josta toiset aivan ylisöpöt muumihousut), ihana ruusupipo sekä pari pyjamaa jotka unohdin kuvasta. Ihan perus lindexiä, newbieta ja name it.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Materialismionnellisuus

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut erilaisia tuttinauhoja kaupoissa sekä vauvoilla - ja kun viime viikolla selailin instagramia törmäsin tiliin joka tekee tilaustyönä mm. käsintehtyjä tuttinauhoja. Otin melkein heti yhteyttä ja kerroin minkälaisen haluaisin ja tadaa - tänään se tippui postilaatikosta. Tuttinauha on aivan ihana ja en voisi olla tyytyväisempi! Täydellinen meidän neidille.

Nyt kaikki muutkin tilaamaan! Jos ei tuttinauhoille ole käyttöä niin tilatkaa vaikka uniikki avainnauha! Instagramtili on @jotainsomaa :)

 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Rentoa meininkiä


Kivaa sunnuntaita! Päivän aloitin terveellisesti puurolla ja marjoilla, joten jälkkäriksi nautin kupin kahvia ja ISON korvapuustin ettei elämä menisi ihan liian terveelliseksi!
Mutta - mitäs me ollaan tänään puuhailtu? No me ollaan leikitty, katsottu muumeja, siivoiltu ja enimmäkseen otettu ihan rennosti. Mun veli ja hänen tyttöystävänsä veivät Milan vaunukävelylle joten mä sain tänään(kin) vähän omaa aikaa. Mies palasi myös kotiin viikonloppu reissulta, eli kotona on taas kaikki niin kuin pitää :D

Aurinko paistoi vielä 18 aikoihin, joten mä vedin lenkkarit jalkaan ja kävin juoksemassa 30 minuutin viikonloppuherkkujen rasvanpolttolenkin. Teki muuten hyvää!

Huomenna alkaa mun viisi päivää ilman herkkuja "haaste" - ja olen ehkä säälittävin ihminen ikinä jos en onnistu siinä... peukut pystyyn!

Ihanaa käydä juoksemassa kun löytyy jopa kuivaa asfalttia, kevään merkki <3

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Äitin vapaailta




Kuvia eiliseltä.
Sain vapaaillan ja sitä vietinkin juhlimalla äitipuoltani hänen merkkipäivänään. Ilta jatkui vielä meidän paikallisessa sisarusten ja ystävien kesken, huippu ilta! Tänään olenkin ollut eristyisen hellyydenkipeä, ja koska mies on lahdessa olen halaillut Milaa niin paljon että neiti jopa hieman ärsyyntyi lopulta, hah!

Nyt ajattelin kömpiä sänkyyn peiton alle ja laittaa yhden jakson Gilmore Girlsiä pyörimään. Sen jälkeen untenmaille. Hyvää yötä <3

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Sokeri - se koukuttavin huume

Niin kuin olen aiemmin kertonut - olen aikamoinen herkkusuu. Salmiakki, suklaa ja leivonnaiset on mun akillen kantapää. Raskaana ollessani, ja jopa raskauden jälkeen sain itseni ruotuun ja pystyin olemaan useamman viikon ilman herkkuja jos halusin, vaikka yleensä pidän sen herkkupäivän lauantaina.
Nyt on asiat toisin. En todellakaan tiedä mikä muhun on iskenyt, mutta mun herkkuhimo on aivan käsittämätön! Joka päivä tekisi mieli käydä ostamassa lähikahvilasta kardemummakierre tai kaupasta fazerin suklaalevy.

Tänään kävin yhden äidin kanssa vaunukävelyllä ja kävelyn päätteeksi kävin kaupassa ostamassa tarpeita kotiin. Tietenkin kaupasta lähti mukaan fazerin travel suklaalevy (otin pienen suklaalevyn ettei tämä mun keskiviikko mässäily mukamas olisi niin paha asia), nyt siitä on jäljellä enää paperi...


Kiitos luoja että motivaatiota liikkumiseen riittää, sillä tätä mun mässäilyä ei onneksi päälle päin huomaa (vielä), sekä syön suht terveellisesti. Mutta eihän tämä voi jatkua näin. Miten mä pääsen eroon sokeririippuvuudestani? Miten mä ylipäätään olen laittanut itseni tähän tilanteeseen? Kuusi, siis KUUSI päivää viikossa ilman herkkuja ei ole mahdoton tehtävä, mutta mä en näköjään pysty siihenkään. Herkut eivät myöskään ole vain epäterveellisiä, vaan pidemmän päälle ne tulee kalliiksi! Välillä ihan tuntuu että heitän rahaa roskiin, enkä kuitenkaan lopeta herkkujen mussuttamista... Mikä avuksi?

Mukamas reippaana tyttöna menossa lenkille...

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Asiat järjestyy

Huhhuh, mistäs mä aloittaisin... Olin viikonloppuna tosi allapäin. Syksyn kuviot, raha-asiat ja ylipäätään KAIKKI v*tutti. Tuntui ettei mikään onnistu haluamallani tavalla ja että kukaan ei ymmärrä. Viikonlopun treenit tuntui niin pakkopullalta ja jokaisen liikkeen kohdalla päässä pyöri vaan "en halua en jaksa".
Lisäksi miehellä oli taas yövuoro viikonloppu, joten eilen kun ehdimme nähdä kokonaiset 10 minuuttia mä vain romahdin. En itkuun, mutta sisäisesti. 
Olen näköjään jo pidempään stressanuut asioita, mm. juuri tulevaa syksyä, meidän tulevaa raha-tilannetta, imetystä, parisuhdetta (ei meillä ei mene huonosti, kaipaisin vaan lisää yhteistä aikaa), kaikkea...

Kun mä sitten olin keskustellut miehen kanssa tästä ymmärsin että stressaan aikalailla pienistä asioista jotka paisuu kun pullataikina kun haudun niitä liian kauan sisälläni. Mun pitää puhua enemmän, mielellään ajoissa. Asiat järjestyy aina jollakin tavalla. 

Tänään sain vihdoinkin keskusteltua pomon kanssa ja työt aloitan osa-aikaisesti elokuussa. Imetystä jatkan tasan tarkkaan niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja korvike otetaan käyttöön jos tarve tulee. Miehellä alkaa ensi viikolla talviloma ja sillon me otetaan sitä omaa aikaa. Sillä selvä. 


Tänään aamulla kaikki tuntui taas niin paljon paremmalta. Laitoin siis kuulokkeet korviin ja vedin 7km vaunukävelyn reippaalla vauhdilla. Vitsi miten musiikki voikaan vaikuttaa jaksamiseen, mun käveleminen oli nimittäin melkein kun hölkkäämistä ja sain oikein kunnon hien päälle. 
Lisäksi sain myös vapaa-illan ja sen tarpeessa kyllä olinkin. Mila on nykyään aina niin kiinni minussa kun olen paikalla. Käytiin mun ystävän kanssa ravintola morrisons'issa syömässä ja sen jälkeen käytiin katsomassa Tom of Finland. Oikein hyvä leffa!   


Erittäin hyvä päivä takana. Näin nämä mun ylitsepääsemättömät huolenaiheet taas jälleen kerran järjestyivät kun vaan puhuin niistä.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Syksyn suunnitelmat

Nyt kun Mila lähenee puolen vuoden ikää tarkoittaa se myös että mulla loppuu kohta vanhempainvapaa. Mulla oli toiveena aloittaa opiskelut oppisopimuksella elokuussa, mutta näyttää kyllä vahvasti siltä että joudun niitä suunnitelmia siirtämään. Emme nimittäin halua miehen kanssa laittaa Milaa vielä syksyllä hoitoon, joten töitä tulen vain tekemään 2-3 vuoroa/viikko, eikä osa-aikainen työ/opiskelu näytä natsaavan.

Nyt näyttääkin vahvasti siltä, että palaan takaisin ravintola-alalle ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mä en tiedä miksi, mutta mua ahdistaa töihin paluu, varsinkin tälle kyseiselle työpaikalle. Itse työnteko ei mua ahdista, olenhan ollut nyt jo tekemässä muutaman vuoron toisessa paikassa mutta pelko siitä että mua ei enää haluta takaisin vaivaa mua. Tiedän kyllä olevani hyvä työssäni ja pidetty ihminen, mutta en pääse tästä pelosta eroon.
Tiedostan että ongelma ratkeaisi sillä että otan puhelimen käteen ja soitan pomolleni mutta jo sekin pelottaa. Mitä jos mun pelko toteutuu eikä mua halutakkaan takaisin? Mitä mä sitten teen?

Olen huomannut että minusta on tullut joissakin asioissa tosi epävarma, enkä pidä siitä yhtään. Mihin on hävinnyt se itsevarma nainen joka ennen olin? Mun on pakko alkaa luottamaan taas itseeni ja siihen, että asiat järjestyvät aina jotenkin.

Tämänlaisia mietteita tällä kertaa. Mahtavaa viikonloppua <3

Keskiviikkona töihin menossa. Miten paljon mietteita voikaan mahtua ihmisen päähän?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Turha valittaminen sekä kiitollisuus

Tähän päivään on kuulunut paljon pohdiskelua. Eilisen postauksen ansiosta aloin miettimään - valitanko mä turhista asioista? Vastaus on kyllä, valitan.

Tosiasiahan on se että meillä kaikilla on murheita, suuria ja pieniä. Tiedän hyvin että omia ja muitten murheita ei saisi verrata, aina on joku jolla on asiat huonommin. Mutta kun - lehdissä kun päivittäin lukee mitä kaikkea kamalaa maailmalla tapahtuu sekä surulliset asiat mitä päivättäin kulkeutuu kuuleviin korviin...
Miten mä siis kehtaan valittaa kiireestä, jonka olen vielä suurimmaksi osaksi itse aiheuttanut? Lääkäriaikoja ei tietenkään kannata siirtää - varsinkaan jos ei halua uudestaan jonottaa useita kuukausia, mutta aina voi ilmoittaa ystävälle että tarvitsee pienen breikin, nähdäänkö joku toinen päivä.

Koska itse syyllistyn turhaan valittamiseen niin päätin listata ylös asioita joista tänään olen ekstra kiitollinen <3


  • Saan olla kotona tyttäreni kanssa
  • Tyttäreni on pientä flunssaa lukuunottamatta terve
  • olen itse terve
  • mulla on maailman paras mies
  • mulla on ihana perhe ja ystävät
  • meillä on ihana koti ja jääkaapissa ruokaa
  • olen saanut juoda kahvini lämpimänä
  • mun itsehillintä on tänään ollut bueno sillä en ole herkutellut vaikka kaapissa löytyisi puolikas suklaalevy
  • sain nukkua tänään puoli yhdeksään

Niin kuin näkyy, isoja sekä pienen pieniä asioita joista olen tänän erityisen kiitollinen. Tästä päivästä lähtien yritän joka ilta tehdä päässäni pienen listan asioista joista olen kiitollinen. Jos mä tällä keinolla saisin vähennettyä turhan valittamisen.

Silmät ristissä tätä kirjoitin, joten sallittakoon hieman sekava teksti :)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kiirettä pitää

Huhhuh, millaisia päiviä takana. Kiirettä on pitänyt ja kotona ollaan ehditty käydä vain kääntymässä. Pieni stressi jopa painaa päälle, vaikka suurin osa ohjelmasta on kivaa puuhaa. Kuitenkin se jatkuva kellon seuraaminen ja tiedostaminen että kohta pitää olla seuraavassa paikassa ei pidemmän päälle ole kivaa. Siksi huomiselle en ole suunnitellut mitään muuta kun kotona oloilua. Heräillään rauhassa  neitisen kanssa ja leikitään aamulla ihan ajan kanssa muumit pyörien taustalla. Siitä mä tykkään. Äsken kun katsoin kalenteria huomasin että loppuviikko jatkuukin sitten samalla tavalla kun viime viikko - puuhaa, puuhaa ja vielä vähän lisää puuhaa.


Yksi asia mistä myös huomaan että voitaisiin vähän hidastaa tahtia (kun se vielä on mahdollista) on mun iho! Iho ei tällä hetkellä todellakaan ole parhaimmassa kunnossa ja silmäpussit roikkuu lattiaan asti.

Kun mä nyt äitiyslomalla saan tämmöisen kiireen aiheutettua itselleni, niin mitenköhän sitten kun palaan kunnolla töihin? Miten saan ajan jaettua perheelle, ystäville, työlle ja omalle ajalle? Niin ja kotiakin pitäisi siinä välissä varmaan hoitaa. Mahdoton yhtälö tämähän ei voi olla, kun niin moni muukin saa tämän onnistumaan.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Chocolate chip cookie mutakakku

Mä en todellakaan ole mikään leipuri tai ylipäätään keittiöihminen. Meillä mies tekee 98% ruuista ja hyvä niin. Helpot leivonnaiset, esim. erilaiset mutakakut, kookospallot ja mustikkapiirakka onnistuu multa kuitenkin melkein aina. Eilen törmäsin erilaiseen mutakakku reseptiin ja koska mun sisko, veli ja veljen tyttöystävä olivat tulossa kylään oli mulla oiva mahdollisuus leipoa pientä tarjoiltavaa.

Reseptin löysin blogista Fridas bakblogg.


100g voita
2 kananmunaa
0,75 sokeria
1,25dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2dl vehnäjauhoja
2,5dl suklaanappeja (itse laitoin 3dl ja koska en löytänyt tummasuklaa nappeja laitoin maitosuklaata, joka toimi ihan yhtä hyvin)

Laita uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja sekoita kaikki aineet keskenään (jätä kuitenkin n. 0,5dl suklaanappeja jotka voit myöhemmin ripotella kakun päälle).  Anna kakun paistua uunissa 5 minuuttia jonka jälkeen sekoitat seosta ettei suklaa valu kakun pohjaan. Anna kakun paistua vielä 10-15 minuuttia. Kun kakku on paistunut ripottele loput suklaanapeista ja anna kakun jäähtyä. Nauti!

Mä tietenkin unohdin ottaa koko kakusta kuvan, eli tässä kuva palasta joka jäi miehelle. Ei niin kaunis mutta oi niin hyvää. Vieraille tämä maistui paremmin kuin hyvin ;)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Maaliskuun ensimmäinen

Terveisiä flunssaiselta! Nenä valuu ja kutiaa ja nessupaketteja menee oikein urakalla. Ihana tapa aloittaa kevään (ainakin mulle) ensimmäinen kuukausi, maaliskuu.

Maaliskuu tarkoittaa mulle kevättä. Pitkä pimeä talvi on nyt takanapäin ja maaliskuussa voi jo yleensä tuntea sen kevään fiiliksen. Aamulla on valoisaa kun me heräillään ja valoa riittää melkein jo kuuteen asti! Valitettavasti ulkona ei nyt näytä ihan siltä että kevät olisi ihan heti tulossa, mutta peukut pystyyn että tämä loskakeli on äkkiä ohi ja saadaan alkaa nauttimaan keväästä.

Keväässä ihanaa on myös pukeutuminen. Toppatakit laitetaan kaappiin odottamaan seuraavaa talvea ja tilalle tulee ihanat kevyet vaatteet. Myös värit ovat ihanan vaaleita ja varsinkin tänä keväänä muodissa näyttää olevan paljon vaaleanroosaa ja pitsiä! Oih ihana kevät, tuletuletule!

Nyt siirryn tuonne lattialle makoilemaan neitokaisen ja hänen lelujen kanssa.


Tältä meillä näyttää aina päivisin, ja Milalla ei edes vielä ole niin paljon leluja. Onneksi tilasin  viimeviikolla H&M:ltä säilytyskorin leluille. Hyi että muuten miten huono laatu tässä kuvassa, mutta saa nyt luvan kelvata.