perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ei mennyt niinkuin strömsössä

Heippa!

Olenkin aikaisemmin kertonut että meillä on ollut hieman epäonnea tämän meidän kämpän suhteen. Tämä on tosi nätti, mutta joko tässä on käytetty halvinta mahdollista materiaalia tai sitten remonttimies on vaan epäpätevä. No joka tapauksessa, oltiin Milan kanssa keskiviikkona kavereiden luona kyläilemässä ja kun tultiin kotiin huomasin ettei jääkaapissa toimi valot. Siinä sitten seurailin tilannetta alkaako kaappi lämpeämään vai voiko lamppu olla vaan palanut, samalla etsin jo hikipäissäni takuukuittia. Kun olin aikeissa lämmittää itselleni päivällistä huomasin ettei mikro toimi, eikä vedenkeitin, eikä kahvinkeittimet... no kappas meillä on sähköt menneet keittiöstä! Sulakkeet tuli tietenkin heti mieleen ja kävin ne tarkastamassa, mutta ei, kaikki ok! Soitto talkkarille joka soitti sähkömiehelle - joka ei tietenkään enää samana päivänä päässyt paikalle. Ei muutakun jatkojohdolla jääkaappi kiinni ja odottamaan soittoa sähkömieheltä, joka onneksi pääsi tulemaan heti seuraavana päivänä.
Sähkömiehen tuomio oli liitäntävirhe. Tästä en ymmärtänyt mitään mutta hyvältä se ei anakaan kuulostanut omiin korviini. Sähkömies kehoitti ottamaan yhteyttä vuokraemäntäämme ja nyt meille tulee parin viikon päästä vuokraemäntämme luotto sähkömies katsomaan keittiön sähköjen tilanne ja maadoittamaan pistorasiat. Tästäkään en mitään ymmärtänyt, mutta asia vissiin hoituu (toivottavasti).

Moni kakku päältä kaunis - tulee mieleen kun tätä meidän asuntoa mietin.

Onneksi tänään on perjantai ja miehellä alkoi neljän viikon loma. Maanantaina suunnataan mökille viikoksi ja toivotaan että sää jumalat ovat puolellamme.
Tänään on myös viimeinen vanhempainvapaa päivä, ja haikealta tämä kyllä tuntuu. Niin kuin olen aikaisemmin kertonut meidän arki ei tule tästä paljoakaan muuttumaan, yhteinen aika miehen kanssa tietenkin hieman vähenee mutta saan jatkaa kotona oloilua neidin kanssa 5-6 päivää viikossa, mutta pahalta tämä ainakin nyt tuntuu. Ensimmäinen äitiyslomani oli tässä. Toivottavasti saan vielä joskus nauttia äitiysloman ihanuudesta, vaikka ei se aina niin ruusuilla tanssimista ole. Mutta kun suurin osa on (ainakin meidän kohdalla) ollut aika ruusuista, jaksaa ne risutkin aina välillä.

Hyvää viikonloppua!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannus on kerran vuodessa

... onneksi! Ja sinne meni juhannus 2017. Monella tämä tarkoittaa kesän alkua, mutta itse alan jo pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan tulevaan syksyyn. Päivät lyhenee ja illat pimenee.
Juhannus on ihana kesän juhla, mutta itse ainakin hullaannun totaalisesti kaikesta ihanasta ruuasta ja juomasta, ja sen huomaa tästä turvotuksesta. Grilliruokaa, kakkua, karkkia, herkku aamiaiset. Niin ja tietenkin viini ja saunasiiderit, a p u a! Taidanpa jättää vaalla käymisen koko kesäksi. Tänään aloitin aamun vähän kevyemmällä aamupalalla ja aijon muutenkin syödä tänään sekä loppuviikon kevyempää ruokaa, jospa huomenna olisi suurin turvotus kadonnut.

Me tosiaan lähdettiin jo torstaina juhannuksenviettoon lappohjaan. Teki oikein hyvää päästä muutamaksi päiväksi rentoutumaan. Muutamat meistä jopa rentoutui niin paljon että jaksettiin valvoa aamu seitsemään asti lauleskellen ja kitaraa soitellen!
Nyt ehditän olla viikko kotona kunnes suunnataan auto kohti polvijärven mökkiä. Sopivasti ehtii pestä pyykit ja nähdä kavereita ennekuin tulee lähtö seuraavaan paikkaan.


Torstaina ja perjantaina saatiin nauttia ihanasta auringosta ja lämpimästä säästä. Lauantaina olikin perus juhannus sää.


Vartaita, maissia, halloumisalaattia, hampurilaisia...NAM!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ihanaa, viikonloppu!

I-H-A-N-A päivä takana. Tämä ilma, kiirettömyys, laatuaika neidin kanssa - parasta. Ostin neidille ison kasan hiekkaleluja kirpparilta kolmella eurolla ja niitä päästiin tänään kokeilemaan. Eihän Mila niistä oikein mitään vielä ymmärrä, mutta lapiota on kiva heiluttaa. Puistossa oli tänään paljon muitakin pikkuisia, joten neiti oli ihan elementissään. Puistoilun jälkeen käytiin syömässä hyvää lounasta ja alkuillasta käytiin vielä vetämässä pieni kävelylenkki. Hieman harmittaa ettei voida tehdä pidempiä lenkkejä mun polven takia mutta näillä mennään. Polveni olen jotenkin onnistunut telomaan, eli se on turvonnut, jäykkä ja kipeä... Onneksi saan vaunuista hyvän tuen.
Tosiaan, enää en voi makoilla nurmikolla biksut päällä ottaen aurinkoa niin kuin ennen, vaan meininki on muuttunut vaunukävelyiksi, keinumiseen sekä hiekkalaatikolla istumiseen. Mutta tiedättekö mitä, mua ei haittaa yhtään! Muistan miten joskus nuorempana oli joka ikinen kesä hirveä stressi siitä että auringossa piti makoilla ja hikoilla tuntitolkulla. Piti saada hyvän rusketus aikaiseksi  jotta voisi sitten kilpailla kavereiden kanssa kuka oli saanut eniten väriä. Tyhmää tiedän, mutta uskon että nuoriso harrastaa tätä vieläkin. Itse olen nykyään aika arka auringon suhteen ja auringonotto jää erittäin vähälle.



Juteltiin tässä yksi päivä äitini kanssa juhannuksesta, tai enimmäkseen siitä että se on JO ensi viikolla. Ensi viikolla juhlitaan keskikesää ja sen jälkeen alkaakin jo päivät lyhenemään. Anteeks mitä? Mihin tämä aika menee? Heinäkuu kolkuttaa jo ovella ja jos aika menee yhtä nopeasti kun tähänkin asti (ilmeisesti) niin ollaan kohta jo elokuussa. Muistan miten lapsena kesä tuntui niin pitkältä ja loputtomalta, vaan eipäs enää.


Nyt ei kuitenkaan masennuta. Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Nautitaan täysin rinnoin ja ollaan kiitollisia näistä ihanista kesäpäivistä, menneistä ja tulevista.

Ihanaa viikonloppua<3

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kotipäivä

Tänään ollaan saatu "nauttia" koko päivä vesisateesta. Olin ajatellut että ulkoiltaisiin oikein kunnolla, mutta ei tuo sää hirveästi houkuttanut. Päätin siis että jäädään kotiin. Mitäs tuommoisen 8,5 kuukautisen kanssa sitten voi tehdä sadepäivänä jos ei halua lähteä ulos ovesta?

Me ollaan neidin kanssa mm. luettu lempparikirjat läpi useaan otteeseen, syötelty pallolla, rakennettu torneja ja rikottu ne, hypitty hyppykeinussa, katsottu muumeja, laulettu, tanssittu, kylvetty. Lisäksi neiti on tietenkin kaiken puuhan keskellä nukkunut kahdet pitkät päikkärit ja mä olen saanut meidän kaappeja vähän raivattua, neidin avustuksella tietenkin :D Vähän soseitakin sain valmistettua sekä useamman koneellisen pyykkiä pestyä.

Oikein tehokas kotipäivä takana ja olen enemmän kuin tyytyväinen tähän päivään. Huomenna haluan kuitenkin lähteä neidin kanssa ulos, onneksi meillä on ainakin yhdet kaveritreffit sovittuna huomiseksi. Yksi päivä kotona on ihan ok, mutta huomenna kaatuisi luultavasti seinät päälle. Nyt ajattelin ottaa jumppamaton sekä painot esille ja vetästä tehokkaan kotijumpan, hyvää alkanutta viikkoa!


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

8kk neuvola

Meidän neiti on nyt 8,5 kuukautta vanha. Viime viikolla käytiin neuvolassa, ja nyt tiistaina käytiin neuvola lääkärin luona. Kaikki oli molemmilla kerroilla hyvin, neiti on 68cm pitkä ja painoa on reilu 8 kiloa. Sopusuhtainen tyllerö siis. Saan usein kuulla ventovierailta että Mila on tosi pieni, mutta ihan reippaan kokoinen hän kyllä minun (ja neuvolatätien) mielestä on.

Mila syö oikein reippaasti ja pääsääntöisesti meillä menee soseita. Sormiruokailuakin ollaan kokeiltu ja tehdään sitä aina välillä, mutta ollaan huomattu että soseiden syönti on ainakin vielä se meidän juttu. Neidin ehdoton lemppari on puuro kuningatar soseella!
Imetys meillä loppui viikko sitten, ei vaan neidin mielenkiinto enää riittänyt eikä ne hampaat hirveen mukavalta myöskään rinnassa tuntunut. Ensin tietenkin vähän harmitti, mutta nyt olen jo ihan sujut asian kanssa. Sain mä kuitenkin imettää rakasta lastani 8 kuukautta <3 

Niin tosiaan, kaksi ensimmäistä hammasta puhkesivat huhtikuussa, kuulemma ylähampaitakin olisi tulossa. Toivottavasti säästytään yhtä vähällä kiukuttelulla ylähampaidenkin kanssa. 

Joka paikkaan kiipeämisen Mila aloitti äitienpäivänä ja yhtä menoa se on ollut sen jälkeen. Sivuaskelia hän ottaa reippaasti ja jopa muutaman askeleen tuettuna. Saa nähdä käveleeko hän alle 10 kuukautisena niinkuin isänsä. 

"Ihana tyttö" lukee lääkärin tekstissä viimeisessä lauseessa - ja ihan oikeassa hän on. Mila on ihana tyttö <3 


lauantai 3. kesäkuuta 2017

Syntymäpäivä ja haikeutta ilmassa

Eilen se tuli täyteen, nimittäin viidenkympin puoliväli! Kyllä, 25 vuotta - eikä tunnu missään! Synttäreitäni vietin niinkin railakkaasti kun yksin kotona Gilmore Girlsin parissa, haha! Tai no, päivällä käytiin kaverin luona kyläilemässä ja hän ihanasti yllätti minut lahjalla ja itseleivotuilla synttäri muffinsseilla, sekä illalla siskoni tuli meille kylään ja leivottiin perinteinen mutakakku. Koska mies on koko viikonlopun yövuoroissa päätettiin viettää synttäreitä (ja meidän 4v vuosipäivää <3) torstaina. Pöytään katettiin mm. valkosipuli-homejuusto etanoita ja patonkia, karitsaa, entrecotea, halloumia, uunijuureksia. Aaah, tulee ihan vesikielelle kun muistelen meidän illallista.

Vaikka en mitenkään suuresti olisi halunnutkaan viettää synttäreitäni, niin olisi se ollut mukavaa edes päästä ystävien kanssa illalliselle. Harmillisesti se ei vaan kertakaikkiaan ollut mahdollista tällä kertaa. Itseasiassa tänään mulla on ollut enemmän haikea fiilis. Päättäri viikonloppu - näin päivällä niitä onnellisia lapsia jotka riemuitsivat alkanutta kesälomaa todistukset kädessä. Jotenkin muistui mieleen se fiilis mikä itselläni aina oli kun koulu loppui ja kesäloma alkoi. Se fiilis lapsena, mutta myös silloin kun itse vihdoinkin valmistuin ammattikoulusta. Sanoinkuvailematon fiilis.

Jos ihan totta puhutaan, niin kyllä mun tällä hetkellä tekisi mieli istua ystävien kanssa terassilla, kilistellä skumppalasit kädessä ja fiilistella pitkään odotettua, vihdoinkin alkanutta kesää. Mutta koska mulla on maailman rakkain aarre täällä kotona saa skumpat ja terassit odottaa ensi viikonloppuun.