maanantai 31. heinäkuuta 2017

Paluu arkeen

Paluu arkeen koitti. Miehellä loppui loma ja mun kokoaika-työt vaihtuu osa-aikaiseen. Huomenna siirrytään jo elokuun puolelle, ja tämä kesä on ollut mulle jotenkin mitäänsanomaton ja tuntuu siltä etten ole tehnyt paljon mitään. Avoimin sekä ihan hyvillä mielin otan siis vastaan tulevan syksyn, vaikka töihin paluu oikeaan työpaikkaani jännittääkin hirmuisesti!

Elokuussa meillä (tai enimmäkseen mulla) on kivoja suunnitelmia työn ohelle. On kaveireiden synttäreitä, amatööri jalkapalloturnaus, Kaija Koon keikka. Niin ja neidin 1v synttäritäkin pitää alkaa suunnittelemaan kunnolla. Jotain pientä olen jo kylläkin tehnyt, mm. ostanut ilmapallot ja päättänyt suurimman osan tarjoilusta, mutta vielä pitäisi kutsut lähettää (tyylikkäät facebook ja whatsapp kutsut :D). 
Outoa ajatella että meidän neiti täyttää kohta vuoden, aika on mennyt niin nopeasti. Viime viikolla hän otti ensimmäiset askeleet ilman tukea, kohta hän siis jo kävelee. Alku-aika oli ihanaa, mutta kyllä mä tykkään tästä ajasta vähintäänkin yhtä paljon. Milasta on paljon enemmän seuraa ja hän ymmärtääkin jo tiettyjä asioita.

Kaikkien juhlien ja hauskanpidon ohella pitäisi myös laittaa ruokavalio takaisin ruotuun. Koska polveni vieläkin reistailee ja liikunta on kielletty on mun vähän katsottava mitä suuhuni laitan.
Tästä tämä taas lähtee, uusi ajanjakso elämässä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Viikonloppu

Viikonloppu mennyt leppoisasti. Perjantaina heräiltiin kaikessa rauhassa ja käytiin neidin kanssa hakemassa mulle aamulatte läheisestä kahvilasta. Istuttiin puiston penkille ja ihmeteltiin autoja, ihmisiä ja luontoa. Iltapäivällä käytiin miehen äidin luona syömässä iso satsi mansikoita ja kotimatkalla tehtiin miehen kanssa jotain mitä ei ennen olla tehty, haettiin nimittäin sushia illalliseksi! Todettiin että ei se sushi ole ihan se meidän juttu. Myöhemmin illalla kävin vielä parin ystävän kanssa viinillä paikallisessa.

Tänään nukuin p i t k ä ä n (klo 11 asti) ja teki kyllä hyvää. Herätys vaan ei ollut paras mahdollinen, mies nimittäin kertoi että meidän vaunujen rengas on puhjennut... Ei muutakun soittoa liikkeeseen maanantaina. Onneksi meillä on kantoreppu, sillä päästiin kätevästi käymään mummin luona. Pakko kyllä todeta että ei tuo meijän neiti ihan mikään kevyt keijukainen enää ole, sen verran oli painoa repussa :D

Mulla on tällä hetkellä sohva, telkkari ja karkkikippo ihan itselläni kun mies lähti käymään kavereilla, joten sinkkuelämää pyörimään ja suklaata nassuun!

Ihanaa viikonloppua!



torstai 20. heinäkuuta 2017

Viikko (melkein) pulkassa!

Moikkamoi! Ensimmäinen työviikko pulkassa (tai no menenhän mä sunnuntaina töihin) ja olen positiivisesti yllättynyt! Työpäivät ovat olleet kivoja ja menneet tosi nopeasti. Olen jaksanut puuhailla kotona ja neidin kanssa ennen ja jälkeen työpäivien. Nyt tosin olen aaaaivan loppu ja meinasinkin nukahtaa tänään matkalla kauppaan.
Ensiviikolla mulla on vielä viiden päivän työviikko kun mies lomailee, jonka jälkeen työt vähenee mun osalta.

Huomenna on jälleen perjantai, ja mietinkin pitäisikö mun sen kunniaksi leipoa jotakin, vaikka valkosuklaamutakakku? Viimeksi se onnistui niin täydellisesti! Hirveä makeanhimo pukkaa päälle väsymyksen takia!

Viikonlopulle ei ole kummoisempia suunnitelmia. Käydään miehen äidin luona ja löhöillään varmaan suurin osa viikonlopusta kotona, ellen sitten saa jotain yllättävää energiaboostia jostain ja päätä lähteä jonnekkin. Sen näkee sitten.
Mä sain sopivasti viikonloppu siivouksen tehtyä tänään töiden jälkeen, joten sekin urakka on hoidettu alta pois, jess! Nyt voi siis vaan nauttia!

Nyt ei löytynyt menneiltä päiviltä muuta kuvaa kun tämä, joten menkööt. Pirteänä lähdössä aamuvuoroon!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Keskiviikko



Sisko kävi tänään moikkaamassa mua ja pikkuneitiä, joten mulla oli hyvä syy leipoa mustikkapiirakkaa. Mustikkapiirakka on varmaan helpoin leivos ikinä, ja ainekset löytyy varmasti jokaisen kodista.
Pakko muuten hehkuttaa mun uusinta kirppari löytöä. Ostin nuo kuvassa näkyvät pöytätabletit nettikirpparilta - kahdella eurolla!

Kerroin aikaisemmin, että mun oli tarkoitus aloittaa työt tällä viikolla, vaan eipäs mennyt taaskaan niinkuin oltiin suunniteltu. Lääkärisetä oli sitä mieltä ettei tämän minun polven kanssa vielä mitään töitä tehdä, joten olen koko tämän viikon sairaslomalla. Huomenna on aika ortopedille, ja rukoilen ettei hän löytäisi mitään vakavaa polvesta. Toivottavasti tämä polvi parantuisi nopeasti, koska vaikka mielelläni olen kotona miehen ja neidin kanssa niin kyllä mua hävetti viedä saikkulappu töihin heti kesäloman päätyttyä. Mua on muutenkin aina hävettänyt olla sairaslomalla (en todellakaan tiedä miksi) ja se ilmoittaminen pomolle on joka kerta yhtä kamalaa.

Nyt aijon ottaa ison palan mustikkapiirakkaa ja jatkaa Uusi päivän katselua. Aloitin eilen ihan ensimmäisestä jaksosta ja ai että mä tykkään siitä sarjasta! Ihanan leppoisa.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kotona

Pitkästä aikaa! Eilen illalla tultiin mökiltä kotiin, voihan itku. Viikko meni aivan liian nopeasti. Oltaisiin niin mielellämme vielä jääty muutamaksi päiväksi, mutta anopin piti palata töihin ja oltiin jo sovittu että tullaan kaikki samalla autolla takaisin.

Meillä oli tosi kivaa ja Mila viihtyi kun oli lääniä missä liikkua sekä monta viihdyttäjää. Neitiä hemmoteltiin oikein kunnolla, tuliaisiksi hän sai oman audi potkuauton, uima-altaan ja paaaaaaljon vaatteita. Neiti pääsi jopa maistamaan ihan vähäsen jäätelöä.

Itsekin viihdyin paremmin kuin hyvin, ja niinkuin sanoin olisin voinut vielä jäädä. Ihmiset ovat siellä niin paljon mukavempia ja lepposia, sekä se hiljaisuus oli ihanaa. Voisin todellakin harkita muuttavani jonnekkin vähän syrjemmälle, ehdotin tätä jopa miehelle, mutta hän ei oikein innostunut asiasta. Ainoa asia mistä en oikein piitta on ötökät! Niitä en voi sietää en sitten ollenkaan. Kotona oli siis ihan mukavaa istua pöntölle rauhassa ilman että joku jäätävän kokoinen hämähäkki hyökkää kimppuun.

Fiilis on siis ollut vähän haikea. Ei pelkästään siitä että tultiin kotiin vaan myös siitä että meillä muuttuu arki parin päivän päästä vähäksi aikaa. Meillä vaihtuu roolit miehen kanssa, hän jää kotiin pariksi viikoksi neidin kanssa kun minä käyn tekemässä enemmän töitä. Vaikka kyse onkin vaan parista/kolmesta viikosta tuntuu tämä silti vaikealta. Näiden viikkojen jälkeen palaan oikealle työpaikalleni, ja jos totta puhutaan en yhtään haluaisi sinne. Mua on alkanut ahdistamaan koko ravintola-ala, se ei enää tunnu omalta jutulta. Mutta nyt vielä kun neiti ei ole päiväkodissa tuntuu tämä järjestely järkevimmiltä. Työpaikallani pystyn itse päättämään aika pitkälti milloin menen töihin, joten Milan hoito onnistuu kotona. Toivon että pääsen vihdoinkin tammikuussa vaihtamaan alaa pysyvästi. Tiedän että se on pitkälti itsestäni kiinni, ja aijonkin tehdä kaikkeni että toive toteutuu!

Nämä maisemat... <3


Mökillä oli aikaa ottaa hieman omaa aikaa, viihdyin kirjojen parissa 



Toisena iltana meillä nousi myrsky

Takkatuli ja hyvä kirja (ja lasi viiniä)

Aivan kamala ikävä tuonne. Toivottavasti ehdittäisiin vielä kävästä mökillä kesällä tai alkusyksystä.