sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kotona

Pitkästä aikaa! Eilen illalla tultiin mökiltä kotiin, voihan itku. Viikko meni aivan liian nopeasti. Oltaisiin niin mielellämme vielä jääty muutamaksi päiväksi, mutta anopin piti palata töihin ja oltiin jo sovittu että tullaan kaikki samalla autolla takaisin.

Meillä oli tosi kivaa ja Mila viihtyi kun oli lääniä missä liikkua sekä monta viihdyttäjää. Neitiä hemmoteltiin oikein kunnolla, tuliaisiksi hän sai oman audi potkuauton, uima-altaan ja paaaaaaljon vaatteita. Neiti pääsi jopa maistamaan ihan vähäsen jäätelöä.

Itsekin viihdyin paremmin kuin hyvin, ja niinkuin sanoin olisin voinut vielä jäädä. Ihmiset ovat siellä niin paljon mukavempia ja lepposia, sekä se hiljaisuus oli ihanaa. Voisin todellakin harkita muuttavani jonnekkin vähän syrjemmälle, ehdotin tätä jopa miehelle, mutta hän ei oikein innostunut asiasta. Ainoa asia mistä en oikein piitta on ötökät! Niitä en voi sietää en sitten ollenkaan. Kotona oli siis ihan mukavaa istua pöntölle rauhassa ilman että joku jäätävän kokoinen hämähäkki hyökkää kimppuun.

Fiilis on siis ollut vähän haikea. Ei pelkästään siitä että tultiin kotiin vaan myös siitä että meillä muuttuu arki parin päivän päästä vähäksi aikaa. Meillä vaihtuu roolit miehen kanssa, hän jää kotiin pariksi viikoksi neidin kanssa kun minä käyn tekemässä enemmän töitä. Vaikka kyse onkin vaan parista/kolmesta viikosta tuntuu tämä silti vaikealta. Näiden viikkojen jälkeen palaan oikealle työpaikalleni, ja jos totta puhutaan en yhtään haluaisi sinne. Mua on alkanut ahdistamaan koko ravintola-ala, se ei enää tunnu omalta jutulta. Mutta nyt vielä kun neiti ei ole päiväkodissa tuntuu tämä järjestely järkevimmiltä. Työpaikallani pystyn itse päättämään aika pitkälti milloin menen töihin, joten Milan hoito onnistuu kotona. Toivon että pääsen vihdoinkin tammikuussa vaihtamaan alaa pysyvästi. Tiedän että se on pitkälti itsestäni kiinni, ja aijonkin tehdä kaikkeni että toive toteutuu!

Nämä maisemat... <3


Mökillä oli aikaa ottaa hieman omaa aikaa, viihdyin kirjojen parissa 



Toisena iltana meillä nousi myrsky

Takkatuli ja hyvä kirja (ja lasi viiniä)

Aivan kamala ikävä tuonne. Toivottavasti ehdittäisiin vielä kävästä mökillä kesällä tai alkusyksystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti